Myyjäissatoa

Tänään oli seuriksella hiihtolomastartti, koko perheen tapahtuma. Itseäni tietenkin kiinnosti eniten myyjäiset, joihin mekin olemme käsityöpiirissä värkänneet enkeleitä, helmiä, kasseja, pehmoleluja ja ties mitä muuta tänäkin keväänä. Kovin vähänhän tavaraa aina tahtoo mennä. Tietty menisi enemmän, jos saisivat puoli-ilmaiseksi. Olin lainannut Hellille äidiltä saamani pehmoketun kaavat ja antanut värkiksi serkulta saamiani sisustuskankaita. Helli oli ehtinyt väsätä useampia ihania kettuja, sekä emoja että poikasia, joita kävi moni hypistelemässä. Mutta en jäänyt seuraamaan, lähtikö yhtään kettua markkinaväen joukkoon.
Ruokailun, ostostenteon ja leppoisan jutustelun lisäksi minulle sattui vielä muutakin mukavaa. Nina halusi tulla kertomaan, että hän tuntee jonkun oppilaani vanhemmat, ja Nina oli saanut hyvää palautetta, että opettajasta tykätään. Nina arveli, että varmasti on mukava kuulla sellaista, mutta tuskin hän pystyi kuvittelemaan, kuinka suuri merkitys sillä minulle olikaan. Kiitos Taivaan Isälle tuosta Nina-nimisestä enkelistä eli sanansaattajasta.

Kuvassa vielä osa ostoksista, siis ne ei-syötävät. Kovatöinen kahvikorikassi myytiin pilkkahintaan, vihreät virkatut korit sopivat mökille, sinne tarvitaan myös istuintyynyjä, vaikka nuo ovatkin aika ohuita siihen. Tytön taikka mummelin helmojen alla on piilossa lasipurkki, johon voi jemmata sitten vaikka jotain herkkuja lymyyn.