Suutelointia

Jälleen satuin vaihtamaan radiokanavan sopivasti, kun Deiltä tuli reggae-/rapversio virrestä Herra, kädelläsi. Enkä mä sellaista(kaan) jaksa kuunnella. Iskelmän puolella Remu kertoi ensisuudelmastaan. Tai oikeastaan hän ei siitä varsinaisesti kertonut, vaan ensimmäisestä mönkään menneestä yrityksestä 15-vuotiaana. Silloin hän oli päättänyt, että tuollainen ujostelu saa loppua, tulkoon sitten vaikka kassista naamalle. Voi voi, minä olin paaljon vanhempi ensisuudelmani aikoihin.

Tulkoon tässä nyt sitten leikki-feikki-meemini toisen kysymyksen vastaus (eka koski ensimmäistä oikeaa työtä, koska mä en tiedä, mikä oli viikon ensimmäinen kysymys, johon Remu vastasi kertomalla ajokortin saamisesta. No, jos aiheena oli yksinkertaisesti ajokortin saaminen, niin siitä ei mulla ole mitään erikoista kirjoitettavaa.)

2. Ensisuudelma, perusteellisesti ja alusta asti taustoittaen

Meitä oli kaksi uskistyttöä, kaverukset, lukion tokalla. Vanhojen päivän iltaa porukat lähti viettämään paikallisen laskettelurinteen kahvilaan. Mekin lähdimme mukaan. Myöhemmin saimme mukaanmenostamme sekä myönteistä että kielteistä palautetta vanhemmilta uskiksilta. Luokanvalvojamme oli sitä mieltä, että se oli hyvä idea: "olla maailmassa, mutta ei maailmasta", siis siten, ettemme eristäytymällä muista nuorista esim. viestittäneet olevamme jotenkin heidän yläpuolellaan. Tyttötyöntekijä taas lievästi paheksui juopotteluiltaan osallistumistamme, vaikkemme juopotteluun osallistuneetkaan. No, ainakin meillä molemmilla riitti puhekavereita, kun yksi ja toinen ikätoveri maistissa halusi purkaa syvimpiä tuntojaan. Ystävälläni taisi olla useampikin juttukaveri, minun seurassani viipyi vain yksi, joka ei edes ollut lukion vanhoja. Olipahan vain paikalle sattunut entinen tuttu. Olin tutustunut muutaman vuoden itseäni vanhempaan Kaukoon liikuntakerhossa, jota hän aikanaan tuli pitämään alakoulullemme. Tuo kerho soi ne harvat myönteiset liikuntamuistot, joita minulle lapsuudesta jäi. Mutta se on jo kokonaan toinen juttu. Istuimme pitkään Kaukon kanssa nenäkkäin, lähinnä kuuntelin hänen tilitystään elämänsä siihenastisista tragedioista, mutta sen verran ainakin kerroin itsestäni hänen kysyessään kuulumisiani, että olen uskis. "Mitä tuhlausta!" oli hänen kauhistunut kommenttinsa. Hänen mielestään "nätti tyttö menee uskovaisena haaskuun". 

Ystävättäreni isä oli luvannut tulla hakemaan meidät. Olimme sopineet, että menisin yöksi ystäväni kotiin. Kun istuin siinä pää kumarassa, pidellen lohduttavasti Kaukon käsiä omissani, ystäväni tuli kopauttamaan olkaani ja kehottamaan: "Tuhkimon on aika lähteä", ja hän lähti edeltä eteisaulaan pukemaan. Noustessani Kaukokin nousi ja koukutti sormella minua lähemmäksi. Siirryin lähemmäs, olettaen ilman muuta, että hänellä on jotain "sipiasiaa". En voinut kuvitella mitään muuta, viaton lapsonen kun olin, vähän alle 18 vee. Eikö mitä! Hän suuteli minua suulle kaljanmakuisilla huulillaan. Järkytyin niin, että ryntäsin itkien pukemaan. Ystväväni kehotti minua pyyhkimään nenun ja hillitsemään itseni, ettei iskänsä kuvittele minun olevan liikuttuneessa tilassa.

Mutta oli meillä hauskaa ystävättäreni kanssa sinä iltana hänen huoneessaan ennen kuin maltoimme käydä nukkumaan.