perjantai 14. helmikuuta 2014

Profetia

Luin äsken ystävättäreltä tulleen vastausviestin hänelle päivällä lähettämääni sähköpostiin. Tarkemmitta yksityiskohditta mainitsen vain, että olin purkanut hänelle ärtymystäni, koska tiesin hänen ymmärtävän minua.

Vastauksensa jälkeen muistin erään seurakuntamme blogiin lähettämäni tekstin, jota en ole vielä täällä julkaissut. Tässä se nyt on sellaisena kuin olin sen koneelle tallentanut:


Raamattu kertoo useita tapauksia, joissa Jumala on puhunut ihmisille unien kautta. Tutuin esimerkki on faarao, jonka unet Jumala selitti Joosefin kautta. Joskus olen itsekin kokenut saavani lohdutusta tai rohkaisua unieni kautta, mutta ne ovat olleet vain itseäni varten. Eräs ystäväni sen sijaan on toisinaan nähnyt unia, jotka eroavat tavallisista unista, ja joille hän on myös saanut selityksen. Ne ovat sisältäneet jonkin hengellisen opetuksen tai viestin.
Vähän aikaa sitten hän kertoi minulle erään tällaisen unen, jonka kuultuani ehdotin, voisiko siitä unesta kirjoittaa seurakunnan blogissa. Sain siihen luvan, vaikka hän ei itse ole tähän mennessä uskaltanut kertoa siitä minun lisäkseni kuin kahdelle muulle ihmiselle, mitä en lainkaan ihmettele.
Lainaan nyt melko suoraan ystävääni.

”Kerron sinulle unesta, jonka näin monta vuotta sitten.

Näin (erään paikallisen) koulun vieressä kivipaasia, niin kuin kallion nyppylöitä vierekkäin, ne olivat aika korkeita. Oli pimeää, vain katuvalojen kajossa näki tapahtumat.
Jokaisella kalliolla oli porukkaa ikään kuin retkellä syömässä eväitä ja kaikki rupattelivat iloisesti omalla kalliollaan. 

Sitten sinne tuli kaksi henkilöä, molemmat kantaen pään korkeudella valtavaa täysinäistä höyryävää vatia, toisella makkaroita ja toisella lihapullia.

Sain siihen sitten selityksen, että paikkakunnallemme syntyy eri kuppikuntia, joita ruokitaan jalostetulla lihalla, ja kallioiden korkeus tarkoittaa, että kuppikuntalaiset ovat hengellisesti olevinaan paljon parempia kuin muut. Heillä ei ole murhetta muista ihmisistä, ei nöyryyttä, vietetään vain hauskaa eri kuppikunnissa.

Olin tämän ihan unohtanut, kunnes sitten unen selittäjä muistutti viime keväänä, että nyt on paikkakunnalla se aika.”

Nyt on sitten aika arvioida, kuten meitä on kehotettu arvioimaan kaikki opetus ja profetiat, ovatko ne Jumalasta. Itse ajattelisin, että arvioidessa ei kannata välttämättä ensimmäiseksi siirtää katsetta kovin kauas, eri seurakuntiin, eri herätysliikkeisiin. Mitä jos uni ei kuppikunnista puhuessaan varoitakaan mistään niin ilmeisestä?

Kommentti:


Soitin tänään ystäväni kehotuksesta tuolle unen selittäjälle ja sain vielä lisäselitystä taikka tarkennusta.
Ne vatien kantajat, ruokkijat ovat oppipoikia ja -tyttöjä, nuoria uskovia, jotka takertuvat oppi-isiinsä ja äiteihinsä ja joille he kantavat näiden odottamia ja kaipaamia kehuja, jolloin nuo kuppikuntalaiset saavat omalle lihalleen tuoretta ruokaa. Kyse on oman edun tavoittelusta eikä siitä, että Jumala saisi kaiken kunnian.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti