Tultiin jälleen mukavalta, puuhakkaalta, rentouttavalta ja sosiaaliseltakin mökkiviikonloppureissulta. Miten se tuntuukin viikonloppu pidemmältä, kun sen viettää muissa ympyröissä?
Muiden askareiden ohessa - siis lakaistessani kellarin rappuja - tutkailin maalipurkinloppuja ja löysin kuin löysinkin vesiohenteista valkoista sisämaalia.
Muistin virkistykseksi räppään ensin uudelleen jo julkaistun kuvan työstövaiheesta, kun koetettiin hangata huopakynäpiirroksia nukkekodin pinnoilta. Niitä oli kaikilla muilla pinnoilla paitsi pohjassa (siellä oli vain lyijykynän jälkiä, enkä niille tehnyt mitään).
Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen piti odottaa 1-2 tuntia ennen uusintamaalausta. Mutta koska illalla osa maalista oli vielä tuoretta (olin koettanut huiskia sitä paksusti), niin annoin kuivua aamuun saakka.
Nousimme sunnuntaina jo viideltä, ja tukevan aamupalan jälkeen vetelin toisen kerroksen (siis toisen kerroksen maalia). Ensi kerralla taidan jo kalustaa. Tuskin tässä välissä alan suunnitella mitään tapiseerausta. Matot lattialla voisivat tuoda väriä.
Kelle tulee? Vai odottaako lastenlapsia?
VastaaPoistaPitäähän sitä nyt emännällä nukkekoti olla, skipidöveinau.
VastaaPoistaEi ole tiedossani, että olisi lapsenlapsia ihan lähiaikoina tulossa. Mutta saahan sellaisiakin odotella. Nukkeokoti saa odotella siltä varalta Kanttorilassa.