"Vaihtelu virkistää"

Meidän koulussamme ekaluokkalaiset saavat syyslukukauden alussa virsikirjat. Me aloimme heti käyttää virsikirjaa lähes päivittäin. Kahdelle myöhemmin luokkaamme muualta tulleelle ei sen sijaan virsikirjaa ollut vielä jaettu, mutta tottuneesti hekin jo kaivavat meillä saamansa uudenkarheat kirjansa esiin. Teimme pienen kirjanmerkin ja olemme laulaneet melkein joka päivänavaukseksi yhden virren, siirtäen merkkiä eteen päin. Toki olemme hyppineet monien virsien yli, ja aloitimme kouluun ja lapsiin liittyvistä virsistä. Kirkkovuoden juhliin liittyviä otamme, kun ne ovat ajankohtaisia.
Viime perjantaina oli vuorossa yksi lempivirsistäni, 275 "Mä elän laupeudesta", ja tänään otimme seuraavan - vaikka se ei olekaan lempivirsiäni. Taisinpa mainita oppilaillekin, että olen jo vähältä kyllästynyt tuohon virteen Jeesuksesta laulan, kun sitä on laulettu niin paljon. Ja eikös vain se ollut lapsillekin tuttu. Heillä on tapana nostaa käsi pystyyn merkiksi, että sävel on tuttu, kun ennen laulua soitan aina säkeistön esittelyksi.
No, tuon jälkeen alkaa virsikirjassa osio "Katumus ja rippi", josta sanoin, että nämä virret taidamme jättää väliin. Yksi pikkupoika kuitenkin ehdotti, että lauletaan kuitenkin 280. Olin sitä elispäivänä juuri katsellut sillä silmällä, että miltähän tuo kuulostaisi. Se lupasi kyllä hyvää, että sävel oli unkarilainen. Pimputin säkeistön ja kiitin pikkupoikaa, kun oli noin hyvän virsimelodian keksinyt meille ehdottaa. Laulamme sen viimeistään keskiviikkona.
Ennen kuin menimme tunnin asioihin, mainitsin vielä, että virsikirjassa on valtava määrä virsiä, joita ei juuri koskaan lauleta, kun ainakin täällä kotiseurakunnassani ihmiset haluavat laulaa vain niitä, jotka ovat ennestään tuttuja. Ihmeteltiin siinä sitten yhdessä, ettei sillä tavoin voi mitään uutta oppia. Ja toinen pikkupoika kiteytti: "Vaihtelu virkistää." Aamen eli todellaki, todellaki.