Kukaa ei puhu mitää ja mäkin vaan kuuntelen (jotaki värkkööksiä taas)

Kattoppas, kun ei oo kukaa tänne kiriootellu horvihin mitää. Vaikka olovana olis ollu asiantynkääki. Kyllä mä meinaan jotaki viä kirioottaa siittä taannoosesta reissusta isoolle kirkoolle, ainaki yhyren tapauksen. Ja on nuo vaaliasiakki viä pärvöttämättä. Mutta ny jotaki aiva muummoosta. Työasioota. Taannoon kiriootin pehemomiekoosta, joita värkkäsimmä eskarin mukuloolle. No, nyn non sitte pyäriny kintuus, kun ei ne pysy pystys lelulooras. Funteerasin aikani, jotta mun tarttis ommella niille pussikko. Kattelin sille sopevan paikan leikkikomeron seinältä. Meinasin jo ottaa yhyren isoon kankahan kotia följyhnäni, mutten sitte ottanu. Eileen ehtoolla sitte yhtäkkiä välähti, jotta miksem mä tekisi sitä pussikkua ilimaasesta värkistä, kaffipussiista. Mittaalin ja räknäsin, ja rupesin sitte ompelemahan. Ja tottahan mun piti ottaa taas kuva valamihista. Ompelemisehen ei menny kun vajaa tunti, mutta meni mulla sitte nukkumahan meno vähä myöhälle, ja tänään on pitäny kismitellä ja haukotella perästäki.

 Tein vähä erimittaasia pussia, kun miekkojaki on lyhkäästä ja pirempää. Jostaki lymystäni löysin valamihin fankkuvärkinki. Tänään sitte yks mun kerholaanen, ekaluokkalaanen poika naulas pussin seinähän.

Paikka kaikelle ja kaikki paikalleen. Siihen sitä pitää yrittää tähärätä... eres tua työpaikalla. Ja ennen eläkkehelle lähtyä.