Pohjolan valkea kaupunki

Töitteni jälkeen perjantaina lähdettiin ajelemaan junalle, joka toi meidät Helsinkiin iltapuoliyhdeksältä. Yleensä minua pelottaisi ilta pääkaupungissa, mutta nyt minulla oli oma turvamies rinnalla, niin pystyi rauhassa nauttimaan kaupungin kauneudesta.

Hotelli Arthur löytyi miehen ilmiömäisen karttamuistin avulla helposti. Huoneen numero 538 ovelta löytyi yllätykseksemme tällainen laatta:

Mies muisti heti, että kuopus oli tehnyt jonkin koulutehtävän Aino Kallaksen Sudenmorsiamesta. Huone oli ihastuttava. Vanhanaikainen ja kaunis. Kyllähän kaikki ne (muutamat) hotellihuoneet, joissa olen yöpynyt, ovat olleet siistejä, viihtyisiä ja kauniitakin, mutta koskaan ennen en ole ottanut kuvia niistä. Tämä oli omaa luokkaansa.

 "...yli katajaisen kankaan hiipii yö..." luki seinäsyvennyksessä.

 Erkkeri myös oli viehättävä. Yöksi vedin paksut verhot eteen, niin huone pysyi pimeänä aamuun asti. Olisimme nukkuneet varmaan kännykkäherätykseeni asti - ellei kännykkä olisi herättänyt... Minulla oli ollut mielessä illalla laittaa kännykkä kiinni tai äänettömälle, mutten kuitenkaan tullut tehneeksi sille mitään. Kuuden jälkeen heräsimme viestipiippaukseen. Normaali herätysaika minulle, mutta kun alkuyönä unen tulo viipyi erityisesti miehelläni. Liikenteen kohina oli kyllä mukavan tasaista, mutta yksi rääkäisy ja yksi hälytysajoneuvo katkoivat unta.

Huoneessa oli useampiakin huoneen henkeen sopivia tauluja, mutta ehdin ottaa vain yhdestä kuvan, oletettavasti Aino Kallas itse.
Junassa olin lukenut fb-kommenteista, että kollegani oli myös yöpymässä Arthurissa. Ja niinpä treffasimmekin aamupalalla. Maailma on pieni, Suomi vielä pienempi.
Hotelliyön lisäksi reissu Helsinkiin oli muutenkin mukava ja antoisa, vaikka naisten kokouksessa tuhdin marokkolaisruuan jälkeen minua alkoi armottomasti nukuttaa. Se oli se mokoma aamuyön viesti... eräältä kokousedustajaltamme, joka oli vailla kokousasiapapereita. Että jos minä saisin hänelle sellaiset hankittua. Kokouksessa annoin omani, mitä minä niillä teen.