Mulla oli äsken jokin punainen langanpää kädessäni, mutta taisin hukata sen. Langanpäästä puheen ollen toin jo eilen luokastani kaksi laatikollista tilkkusekamelskaa kotiin selviteltäväksi. Eilen en vielä ehtinyt tehdä niille mitään, kun oli niin kiire nukkua päiväunia. Lääkkeen voimalla. Särky. Ja herättyäni kännykkähälytykseen piti kuivata kuolat poskelta, sukia kuontaloa ja vaihtaa ns. kotiasun tilalle jotain ihimiseltääsempää, kun lähdimme ihmisten ilmoille heprean alkeiskurssille.
Tänään sain setvittyä tilkkulaatikot. Osan tilkuista silitin. Huopatilkut menivät siten paljon pienempään tilaan, ja onhan niitä mukavampi ottaa käyttöön sileänä. Huomenna askartelemme tokaluokkalaisten kanssa tulitikkurasioista rukouslaatikot ja niihin voidaan käyttää pienimpiä huopatilkkuja.
Minulla on sellainen haave ja tavoite, että tämän eskarivuoden aikana jatkan luokan siivouksen ja järjestelyn loppuun sillä tavoin, että se on hyvä luovuttaa seuraavalle eskariopelle käyttöön. Itse jatkan tällä tietoa nykyisten oppilaitteni kanssa ekaluokalle ja kenties tokallekin.
Lueskelin äsken Millanin ja Kaisan tekstejä, ja molemmat inspiroivat minua, mutta nyt pitäisi ehkä kurkistaa tekstejä uudestaan, että muistaisin, mikä se inspa oli. Muistan sen verran, että Millanin teksteissä inspasi mm. halla. Nimittäin. Kylmän viikonlopun aikana sytyttelin öljykynttilän iltaisin kasvihuoneeseen ja peittelin kohopenkin auton peitteellä. Paitsi sunnuntaina... Vasta maanantaiaamuna herättyäni muistin unohtaneeni. Sunnuntaina olin vasta päivällä muistanut käydä sammuttamassa kynttilän ja riipimässä peiton syrjään. Silloin kyllä mietin, että enää yhden yön kun muistaisi peitellä, niin lämpenee, ja mietin myös jättäisikö jo ne lämmikkeet valmiiksi paikoilleen, mutta en seurannut intuitiotani. Ei siinä tainnut silti kuinkaan käydä. Olivat kesäkurpitsan lehdet hienoisessa kuurassa aamulla, mutta ne ovat kuitenkin aivan ryhdikkäät, joten unohdustani armahdettiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti