Hyvä uuras viikko vaikka kiirus

Tänään on kirkkovuoden viimeinen sunnuntai ja katselen taakse päin. Mutta vain viikon verran. Takana on kiireinen, mutta onneksi osittain tehokas viikko. Oli minun ajovuoroni ja käytin tilaisuutta hyväkseni siten, että maanantaina koulun jälkeen vietyäni Hannan keskustaan poikkesin kirjakaupassa hakemassa tilaamani kirjan. Yksi joululahja lisää hommattuna. Sitten menin vielä Isokäännän & Riekin liikkeeseen. Olin ottanut kotoa mukaan valkoisen villakangasduffelini tarkoituksenani ostaa siihen uudet puunappulat lenkkeineen, kun tiesin niitä olevan kyseisessä liikkeessä. Vanhat hamppunarulenkit ovat alkaneet hiutua poikki, yksi puunappula oli jo irrallaan taskussa. Mutta kun kaivoin takin esiin ja näytin ongelman Sinikalle, niin hän alkoi selittää, että hän voisi korjata tämän vaihtamalla lenkkien tilalle puuvillanarua. Vastasin, että olin ajatellut itse korjata, mutta mitä se maksaisi, jos hän korjaisi. Hän sanoi tekevänsä tällaisia hommia kuudella eurolla, lisäksi materiaalikulut (max. puoli metriä narua, 0,50€). Kiitos ja ylistys! Jätin takin ja puhelinnumeroni ilomielin ja sanoin vielä, ettei ole mitään kiirettä. Ennen kevättä en takkia tarvitse. Kotimatkalla sitten naureskelin itselleni ja sille, miten epäloogista säästäväisyyteni välillä on. Torstaina olin käsityöpiirissä palmikoinut kynttilänsydänlankaa purkupuuvillalangasta, vaikka valmista sydänlankaa myydään 0,35€/metri... No, onhan toki palmikoiminen helpompaa kuin vanhojen lenkkien poistaminen ja uusien kiinnittäminen oikeisiin kohtiin.
Tiistaina oli päivänavausvuoroni ja luin kymmenkunta kohtaa Daniel Nylundilta sähköpostitse saamastani "oikeuksien julistuksesta". Matikan ope kysyi, ehtisinkö auttaa erästä maahanmuuttajoppilasta, joka ei ollut saanut prosenttilaskukoetta läpi, kun hänellä itsellään ei ole mahdollisuutta antaa tukiopetusta. Sovin oppilaan kanssa, että keskiviikon ja perjantain viimeisellä tunnilla katsotaan koetehtäviä.
Keskiviikkona totesin, että en itsekään osaa tuosta vaan kaikkia koetehtäviä, mutta lupasin ottaa niistä selvää perjantaihin mennessä. Vapaatunnin aikana ehdin sentään selvittää, miten pystyn antamaan suomi toisena kielenä -sanallisen arvioinnin. Arvosanat piti olla primukseen laitettuna keskiviikkona kolmeen mennessä ja torstaina jaksotodistukset jaettaisiin. Sain siis vielä yhden illan aikaa kirjoittaa arvioinnit valmiiksi, aamulla tulostaisin ne liitteiksi jaksotodistuksiin. Kotona en juuri ehtinyt kirjoitella mitään ennen kuoroharjoituksia. Sieltä palattua kävin ensin saunassa ja sitten pääsin kunnolla koneelle. Aamupuolella yötä sain kuuden oppilaan arvioinnit valmiiksi ja pääsin sänkyyn.
Torstaiaamuna ennen aamukokoukseen lähtöä ehdin tökätä matikan kokeen miehelleni ja ehdottaa, josko hän ehtisi katsoa prosenttilaskuja. Ennen alakoulun kokousta tein mutkan yläkoululla, tulostin sanalliset arvioinnit ja vein ne kanslistille, joka lupasi liittää ne kyseisten oppilaiden toikkareihin. Siunattu Rauni! Kokouksessa tuotiin terveisiä Comenius-reissulta Ranskasta. Minullekin tökättiin käteen kaksi isoa ruskeaa kirjekuorta, jossa oli päällä nimeni, ulkomaalaisittain kirjoitettuna. Kuorissa on jotain luokkakuvia ja kirjeitä. En vielä tiedä, mitä minun pitäisi niiden kanssa tehdä. Uskonnontunnilla jouduin vihdoin sitten antamaan yhden jälki-istunnon. Muuten olin kuitenkin helpottunut ja onnellinen arviointiurakan loppuunsaattamisesta. Venynyt ja tekemätön homma rasittaa, mutta kun sen saa pois päiväjärjestyksestä, helpotus on sitä suurempi. Kotona mies oli tehnyt kaikkiin koetehtäviin ratkaisumallin/ -kaavan. Joitakin tehtäviä hän vielä selkokielensi minulle. Lisää syytä olla kiitollinen ja helpottunut. Ilta meni sitten rattoisasti käsityöpiirissä Aulin luona, vaikka emme sitten päässeetkään Jedidot-porukalla siellä harjoittelemaan. Muuten kyllä ilta oli tuottoisa, viidet huovutuslapaset ja yhdet tossut saatiin aika pitkälle.
Perjantai meni koulussa varsin leppoisasti ja kotiin palattua löysin netistä tiedon, että illan päälle ehtisi vielä Harry Potterin näytökseen. Mies tuli kaupasta ja kertoi olevansa hirveän väsynyt, kun yöllä ei ollut tullut uni ja kun aamulla oli unohtunut pistää insuliinia. Kehtasin silti ehdottaa elokuvareissua, ja niin sinne vain mentiin. Jopa tytär päätti lähteä mukaan, vaikka se hänen iltaunirytmiään rikkoikin.
Eilen mies jo toi kaupasta minulle piparkakkutaikinavärkit, vaan en vielä tehnyt taikinaa. Sen sijaan korjasin yhdet farkut ja ompelin jotain muuta pientä. Jumpan jälkeen en sitten enää juuri mitään jaksanutkaan. Lattian lakaisu ja mattojen haku tuulettumasta jäi miehen kontolle. Siinä meidän lauantaisiivoukset...
Tämä sunnuntai meni palvellessa, siitä kirjoitan enemmän Jedidot-blogiin, kunhan tästä joudan.