Pizzaa ja piparia

Kalevassa oli tänä aamuna haastateltu muutamaa tavallista tallaajaa ja kysytty, kuinka kauhea päivä on maanantai. Ei kai se ole päivää kummempi, tosin itsekin toisinaan olen päivänokosia vailla maanantai-iltapäivänä. Vaan en tänään. Oppitunnit menivät tosi kivasti. Niiden jälkeen monikulttuurisuushankkeen ohjausryhmän palaveri pidettiin tällä kertaa Pizzeria Meritassa (siinä joka vajaa vuosi sitten tuhopoltettiin ja joka on nyt Fenixin tavoin noussut tuhkasta entistä ehompana). Tilasin taas valkosipulia, aurajuustoa, ananasta ja tonnikalaa. Toin puolet kotiin, meni makoosihin paloohin. Kotona kiehautin 5 litran kattilassa kilon margariinia, 800 g sokeria, 600 g siirappia ja ruokalusikkamitalla mausteita. Jätin ihanasti tuoksuvan seoksen jäähtymään ja meinasin ruveta kouluhommiin. Mutta olin unohtanut englanninkirjan pois följystä, enkä päässyt tekemänä Thieulle käännöstehtävää :(
Miehen hiustenleikkuu oli myös listallani, mutta mies valitti selkäänsä ja korkeita verensokereita, joten siirrettiin sitäkin hommaa hamaan tulevaan. Olimme jo lähdössä kävelylenkille lähetyspiiriin, jotta saataisiin verensokerit kondikseen, vaan kun tarkistin lehdestä, niin eipä siellä lähetyspiiristä mitään mainittukaan. Niinpä mies lähtikin kunnon juoksulenkille ja mä jäin jatkamaan taikinantekoa - ja kuuntelemaan juutuubista vaikka mitä nostalgista. Mies sai nuolla vatkaimen koukut lenkiltä palattuaan ja oli hyvillään. Hänen mielestään piparit kuuluukin syödä taikinana. Tästä taikina-annoksesta toivon ehtiväni saada muutamia kauniisti koristeltuja lauantain myyjäispöydälle. Jos huomenna osan leivon ja paistelen ja perjantaina koristelen.