Huomenna minulla on jälleen päivänavausvuoro yläkoululla. Tänään silmäilin Daniel Nylundilta saamaani "oikeuksien julistusta" yrittäen valita siitä ne kohdat, jotka aamulla lukisin ääneen keskusradion kautta. Oli muuten hyvää ja nopeaa palvelua Daniel-veljeltä. Laitoin sähköpostia ja kerroin hukanneeni kopion, jonka olin aikanaan ottanut hänen lähettämästään Ystävyyden Majatalon ystäväkirjeestä. Kyselin, noinkohan jostain löytyisi helposti kyseinen luettelo, joka alkoi "Minulla on oikeus..." ja päättyi sen tapaiseen toteamukseen kuin "minulla on velvollisuus kunnioittaa kaikkien muidenkin vastaavia oikeuksia". Noin tunnin sisällä Danielilta tuli vastausposti.
Mutta siitä johdatuksesta. Koska luettelossa on 30 kohtaa, enkä millään voi lukea koko rimpsua yhdellä kertaa, niin koetin valita siitä sopivan otoksen. Siinä juolahti mieleeni, osaanko valita oikein, onkohan jokin kohta juuri tällä hetkellä jollekin oppilaalle ajankohtainen ja elintärkeä. Mietin, voinko luottaa siihen, että Jumala johdattaa ja toteuttaa tahtoaan myös siten, että hänen omansa käyttävät harkintaansa parhaan kykynsä mukaan.
Samassa muistin erään johdatuksenodotustilanteen vuosien takaa, vuodenvaihteen edellä vuonna 1985. Olin Helsingissä Explo-satelliittikonferenssissa. Siellä kokoonnuttiin viikonlopun aikana pienempiin ryhmiin muutamia kertoja. Viimeisellä kerralla meille annettiin tehtäväksi lähteä Helsingin kaduille tekemään gallup-kyselyä. Tietty kadunpätkä tuli meidän ryhmän alueeksi. Kyselyä tehtiin pareittain. Pari kysymystä joulun merkitykseen liittyen. Minun parinani oli itseäni vanhempi nainen, kolmi-nelikymppinen. Hän mietti, mihin meidän kannattaisi asettua, ja halusi siihen johdatusta. Hän kysyi minulta, onko minulla mitään sellaista kutinaa, että pitäisi mennä johonkin tiettyyn suuntaan. No ei hän totisesti käyttänyt tuota sanontaa, mutta ajatus oli suurinpiirtein tuo. Minulla ei ollut asiasta mitään sisäistä tietoa, olin vain jotenkin hämmentynyt uudenlaisesta lähestymistavasta. Edelleenkään en osaa pyytää enkä odottaa johdatusta kaikkiin askeliin.
Mutta kylläkin tänään ruuhka-aikaan liikennevaloissa pyysin apua, että me kaikki pääsisimme risteyksestä turvallisesti. Ja kun vihreä syttyi ja pääsin jonon neljäntenä ylittämään risteyksen turvallisesti, niin kiitin jo ennen kuin kokonaan olinkaan taas turvassa Pajuniityntiellä.
Apropos, se "Minulla on oikeus" -luettelo olisi ihan julkaisukelpoinen täälläkin. Mutta miten osaisin liittää/ lähettää tekstin sähköpostistani tai tikulta... Ei viittis millään naputella kaksisormijärjestelmällä valmista tekstiä, jota on kahden A4-arkin verran.
maanantai 15. marraskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
En muuten osaa neuvoa tuossa siirtämisessä. Copy-paste-toiminnolla ei tietääkseni onnistu..
VastaaPoistaJuu ei... Niistä muista neuvoista laitan avunpyyntöä sähköpostitse jossain vaiheessa. Sitten kun oikein rupee pisteleen.
VastaaPoista