Lumisateessa kynttilämeri hautausmaalla oli jälleen upea näky. Kävin Ollin haudalla - ilman kynttilää - tarkistamassa, olisiko Seija käynyt sinne viemässä kynttilän palamaan. Olavin hauta oli pimeänä. Onkohan Seija joutunut taas sairaalaan? Hänen ikkunansakin näyttivät olevan pimeänä, enkä aamulla kirkosta palatessa saanut vastausta ovikellon soitolle. Hauta ilman valoa puhuu minulle siitä, että me kaikki olemme Jumalan muistissa, vaikka ihmisiltä unohdumme.
Kun ei minulla ollut viedä kynttilää, niin kotona sytytin ulos lyhdyn ja pyysin miestä ottamaan siitä kuvan. Lyhdyn olen saanut lahjaksi Millanilta. Pari telinettä ostin viime kesänä mukamas amppelille, mutta lyhdyille ne oli tarkoitettu.
Näin vietettiin taas perinteistä, suomalaista, kristillistä pyhäinpäivää.
Vaikka tilpehöörikaupat kovasti koettavat tyrkyttää Halloween-rihkamaa ja vaikka samaa ujuttamista harrastavat kaupalliset tv-kanavat (Simpson, Halloween-kauhuelokuvat...) niin onneksi ainakaan näillä leveyksillä ei vielä kulje hirviöiksi pukeutuneita lapsia esittämässä kiristyksiä ja uhkauksia: "karkki vai kepponen".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti