maanantai 8. marraskuuta 2010

Ystävyyden viestikapula ja lapsuusmuistoja

Nyt on liikkeellä taas tosi mukava haaste. Tämä tuli Millanin ja Matildan blogista, Kahden talon tarinoista.

Sääntöjen mukaan tämä merkki liitetään haasteeseen, vastataan kysymyksiin ja ojennetaan ystävyyden viestikapula eteenpäin haastetun valitsemille blogeille.
(Mutta säännöthän on tarkoitettu rikottavaksi, wink wink, meinaan, ettei kai esmes merkin linkitysongelmien tartte olla esteenä haasteen vastaanottoon?)
Ja kysymykset liittyvät siis lapsuusmuistoihin - joihin tämänikäinen palaa harva se päivä ;-)
1. Mitä vastasit lapsena, kun sinulta kysyttiin, mikä sinusta tulee isona?
En muista, että olisi kukaan suullisesti kysynyt, mutta Ystäväni -kirjoissahan tätä kysyttiin ja niihin kirjoitin useimmiten, että emännäksi tai ison perheen äidiksi.
2. Mitkä olivat lempisarjakuviasi?
Meillä luettiin ahnaasti kaikkia René Coscinnyn juttuja: Asterixia (josta oppi samalla historiaa ja latinaa), Ahmed Ahnetta ja Lucky Lukea. Lisäksi Hergén Tintti oli ja on huippukamaa.
3. Mitkä olivat lempipelejäsi?
Muistan tykänneeni lautapelistä "Tikapuut ja käärmeet", kun se oli niin opettavainen ja moralisoiva. Meidän isä ei hyväksynyt pelikortteja, mutta silti meillä pakka oli. Fuskupaska ja "Hei hei Heikki" olivat hauskoja, mutten taida enää osata.
Mutta jossain blogeissa tämä kohta ranskankielisestä alkuperäishaasteesta onkin käännetty, että mitkä olivat lempiLEIKKISI. Se on vielä hauskempi kysymys, joten vastaan ronskisti siihenkin. Meitä oli monta sisarusta ja lisäksi serkut naapurissa, niin ihania leikkejä riitti. Klassikko oli leikki, johon kuului resuiset muovilelut, noissu, koissu ja nalle. Noissulta oli kärsä poikki ja koissulta korva. Ne olivat kepposia keksiviä villikkoja, jotka kiusasivat muita leluja. Satumaaleikki toiskan likkojen kanssa niitten metsässä oli huippu. Nukkumatti asui meidän saunassa ja kurkisteli räppänästä...
4. Mikä oli paras syntymäpäiväsi ja miksi?
Synttärini on maaliskuun lopussa, joten usein pääsiäinen sattui sen lähistölle. Niinpä äidin tekemän kakun päällä oli yleensä pääsiäisnamuja. Meillä oli niin harvoin karkkeja, että se oli oikeaa juhlaa. Ainakin kerran mulla on ollut jotain koulukavereitakin synttäreillä, koskapa mulla on vieläkin tallella Lealta saamani lahja, pääsiäiskoriste, jossa on kukko, tipu ja muna koivun juurella. Kummit Vaasasta kävivät myös yleensä juhlimassa ja toivat Fazerin parhaita, ja yleensä muutakin. Kerran sain kummitädin tekemän punaisen toppapuvun ja siihen sopivan pipon, jossa oli melkien päänkokoinen tupsu. Mulla olis siitä kuvakin, joskus vois skannata sen nettiin... Tulikohan tässä jo vastausta siihenkin, miksi nämä synttärit olivat parhaita? Koska mä muistan niistä jotain. Nuoruusvuosilta muistan myös yhden upean synttärilahjan, Millanin äidin tekemän neulemekon. Siitäkin löytyy kuva.
Tosin Kaanon oli tässä kohtaa maininnut eräät aikuisiän synttärit, ja siitähän mä hokasin, että kyllä mun 40-vuotispäivät olivat ikimuistoiset. Millankin oli mukana paremman puoliskonsa kanssa. Ja ne juhlat olivat hyvät mm. siksi että mä itkin, kun Velipoika piti puheen.
5. Mitä sellaista olisit ehdottomasti halunnut tehdä, mitä et vielä ole tehnyt?
Tämä oli ehdottomasti vaikein kysymys. Varmaankin joskus olisin halunnut osata muuttua näkymättömäksi.
6. Mikä oli ensimmäinen lempiurheilusi?
Tämä sen sijaan oli yllättävän helppo, ajatellen sitä, kuinka epäurheilullinen olen aina ollut. En ajatellut korkeita itsestäni liikunnantunneilla, etenkään sen jälkeen, kun mut passitettiin jalkapallokentältä puolukkamettään. Mutta sitten tuli Hakkolan Kauko, joka alkoi pitää liikuntakerhoa koululla. Ensimmäistä kertaa nautin peleistä. Persepallo oli hulvattoman hauskaa. Ja koripallosta tykkäsin, kun olin silloin vielä ikätovereita pidempi.
7. Mikä oli ensimmäinen musiikki-idolisi?
Kun näin 70-luvun alussa telkkarista A hard days nightin, niin tajunnan räjäytti The Beatles. Vielä silloinkin kun luokkatoverit diggasivat BCR:ia (kuka enää muistaakaan sellaista skottiruutubändiä??), minä pysyin uskollisena Paulille.
8. Mikä on paras joululahja (tai vastaava) jonka olet saanut?
Vaikka meillä oltiin köyhiä, niin jouluun isä ja äiti satsasivat kaikkensa. Molemmat olivat taitavia käsistään, joten saimme lahjoiksi hienoja omatekemiä leluja, kehdot, mollamaijat, isosisko jopa isän tekemän nukkekodinkin, minä olin saanut ihan pienenä pupukeinutuolin. Valita nyt sitten paras... Minä sain meidän lapsista yleensä lukumääräisesti eniten lahjoja, koska mulla oli kahdet kummit, ne Vaasan kummit ja sitten äidin sisko Liisa-täti ja miehensä Lasse. Liisa on myös käsityöihminen, joten sain kapioitakin jo varhain, tädin tekemä täkänä on tuolla yläkerrassa. Kun oltiin isompia, keksittiin sellainen sääntö, että se tiskaa, joka saa eniten lahjoja...
Mutta yksi ostolahjakin on jäänyt mieleeni; pikkuruiset keittiötyävälineet, alumiininen pata ja paistinpannu, kahvipannu ja sellaista. Pakettiin kuului myös ihan oikeaa sokeria! Olisikohan tuo lahja ollut niiltä varakkaammilta Vaasan kummeilta?
No niin, näistä voisi kirjoitella melkein vaikka kuinka pitkästi. Mutta nyt on aika lähettää haaste eteenpäin. Mitä Millan sanoisi, jos haastaisin Usman?? No, ainakin Ninan napinat saavat haasteen kuin myös turinoiva Tuhva. Taidanpa haastaa taas Paavonkin.

4 kommenttia:

  1. Olipas herttaisen nostalgista luettavaa. Jotenkin tuli näitä sinunkin muistoja lukiessa mieleen, että oli meillä vaan rikas lapsuus, vaikkei rahaa ja tavaraa yhtä paljon ollutkaan kuin nykylapsilla :)

    VastaaPoista
  2. Kappas, kerkesit jo tulla lukemaan... No, ei mun tartte siten Usmalle erikseen haastetta välittää. Voipi tosin olla, että se tyttö on yhtä vaitonainen kuin Isopeikko!

    Tosi on, että ihan sääliksi käy meitä nuorempia sukupolvia ;-)

    VastaaPoista
  3. Otin Ailan haasteen vastaan ja vastailin kysymyksiin blogillani.
    Paavo

    VastaaPoista
  4. Kiitos Paavo. Kuten huomasit, kävinkin jo lukemassa.

    VastaaPoista