Hääpäivän viettely

Aamulla mies nousi keittelemään mulle kahvit ennen töihin lähtöni. Sitä tapahtuu toki usein ihan tavallisena arkenakin, niin kuin sitäkin, että saan kahvit sänkyyn. Mutta tänään se tapahtui hopeahääpäivän kunniaksi. Kovin paljon muuta juhlallisuutta sitten ei tähän päiväämme mahtunutkaan, sillä minulla oli työpäivän päätteeksi vielä opettajainkokous, joka venähti puoli kuuteen (mielenkiintoinen ja hyödyllinen kokous, ja hyvät trahteerit), joten olin kotona vasta vähän ennen kuutta. Täällä odotti ruoka valmiina ja jälkiruokaa juuri vispattiin, kun astuin ovesta.
Mutta vaikka emme näin arki-iltana voi emmekä jaksa mitenkään erityisesti juhlistaa merkkipäviäämme, niin ei se haittaa, koska kesäloman aikana meillä on sitten se "kakkoshääpäivämme". Nimittäin. Vuonna 1986 17.5. sattui olemaan helluntai, joten juhlimme sitten helluntain tietämillä vähän tuntuvammin. Lähdemme häämatkalle kohti Norjaa. Ruotsista varataan taas tuttu mökki.
Ja jo ennen Norjan reissua pidämme yhden ylimääräisen yhteisen pikkuloman. Kas kun anoppi toivoo Kuusamon Tropiikkiin itselleen seuraa, niin menemme sinne pariksi päiväksi viimeisellä kouluviikolla. Anoin ja sain sitä varten palkatonta virkavapaata.
Mutta lahjoja emme ostele. Ei edes hopeaa. Sitä on minun hiuksillani ihan nokko juhlan kunniaksi. Oli mies aikonut käydä kukkia hakemassa, vaan onneksi ei ehtinyt. Onhan pihalla valkovuokkoja ja idänsinililjoja.
Lopuksi vielä kuva uljaasta limusiinistamme. (Kerroin tänään kakkosluokkalaisille viettäväni hääpäivää, niin joku kyseli ajoimmeko limusiinilla.) Mainitsin jo eilisessä postauksessa, että hääjuhlan jälkeen oli hauska löytää automme koristeltuna, kengät, purkit ja kaikki asiaankuuluva kolisemassa perässä. Kuvasta näkee myös, että silloin oli sateinen päivä.

Sen vielä haluan tuosta Saab 96:sta kertoa, että se oli ensimmäinen automme ja minä ostin sen seurusteluaikanamme, että kihlattu pääsisi kulkemaan pohjoisesta etelään luokseni. Ostin saabin opiskelukaverilta 4000 markalla. (Olin säästänyt opintorahoja... siinä eräs selitys, miksi sulho oli minuun niin ihastunut, luulen...) - No sittemmin on mies hoitanut autokaupat.
Pakko kertoa vielä sekin tarina, minkä auton edellinen omistaja kertoi häissämmekin, että tuon auton etupenkillä istuin ekan kerran tulevan mieheni sylissä. Meitä oli ainakin seitsemän henkeä kyydissä, kun ajelimme uuden vuoden yönä Helsingissä kirkosta toiseen. Kuski määräsi istumajärjestyksen, ja miespolo ihmetteli ääneen tyttö sylissään: "Mihin minä käteni laittaisin?"