Olin kuluneella viikolla pitkästä aikaa Tupperware-kutsuilla. Edelliskerrasta oli kulunut kenties jo yli kymmenen vuotta, ja olin jo ehtinyt toivoakin kutsua. Ai miksikö? Voidakseni reklamoida. Otin följyyni pienen muovikassillisen rikkinäisiä muovikippoja ja eritoten niiden kansia, joita olin vuosien mittaan jemmannut talteen. Onhan niille luvattu miltei ikuinen takuu. Oli minulla toinenkin ajatus. Olisin halunnut ostaa uuden ikkunankuivaimen. Toki joka kaupassa myydään kuivaimia, mutta tupperilaisesta olen tykännyt ensiksikin siksi, että se on valmistettu kierrätysmuovista. Ja toiseksi se on palvellut vuosia ja pysynyt hyvänä näihin päiviin saakka.
Mutta mitä vielä. Nuoren naisen esitellessä uutuuksia, selasin vieraille jaetun esitteen useampaan kertaan, enkä löytänyt kuivainta, enkä mitään muutakaan kierrätysmuovista valmistettua. Esittelijä ei ollut ikänä kuullutkaan sellaisesta, kun häneltä vielä asiaa tiukkasin.
Pöh. Nythän kierrätysmateriaalista valmistettujen tavaroiden pitäisi olla in. Vaan kaikkea muuta ihmeellistä kyllä oli tarjolla, ja tarjouksessa. Ei tullut kauppoja. Lähdin käsityöiltaan. Se niistä muovisista röpöttimistä. Ilmaisu taitaa olla peräisin pakinoitsija Ollin iki-ihanalta Mustapartaiselta mieheltä, ellen aivan väärin muista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti