sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Räjähdys ja muita kevään merkkejä

Osa 1; räjähdys

Sillä välin kun olin eilen jumpassa, Seija oli soittanut ja käskenyt heti tulemaan hänen 77-vuotissynttäreilleen - jos meinaamme vielä pysyä hänen ystävinään. päätettiin nöyrästi noudattaa kutsua. Vaihdoin pikaisesti vaatetta, etsin sopivan kortin, sieppasin följyyn simapullon, munkkeja ja arpajaisista voittamani kangasruusun. Kaikeksi onneksi Juha sattui olemaan yhtä aikaa Seijan vieraana, hän on hauska, supliikki ja sympaattinen kaveri. Juhan lähdettyä tiskipöydältä kuului pamaus. Tuomamme lasinen simapullo räjähti rikki siinä lämpimässä. Eipä ole ennen minun simalleni noin käynyt. Huhhuh, vielä on juomatta kaksi pulloa, jotka ovat kuitenkin onneksi muovia. Mies tappeli sirpaleista Seijan kanssa ja voitti. Seija olisi laittanut ne roskiin, mutta me viemme ne lasinkeräykseen. Sitten kotiin saunaan.

Osa 2; oikeita keväänmerkkejä

Eilen näin minäkin västäräkin. Nelikosta ei puutu enää kuin pääskynen. Ja kaikki muutkin lorun lintuhavainnot olen tehnyt oikeaoppisessa järjestyksessä: kiuru, peippo ja västäräkki. Sen sijaan kukat yllättivät; eilen näin voikukan ja vasta tänään leskenlehden. Kurjen kuulin 14.4. Siikajoella ja toisena pääsiäispäivänä päästiin näkemäänkin kaksi, kun ajelimme Tervolaa kohti. Seisoskelivat Revonnevan liepeillä. Melkein sykähdyttävin havainto tänä keväänä oli erään kuoroillan joutsenaura, jossa lensi mukana muutama vieraslajinenkin vesilintu, kenties hanhia. Ihailin ja ihmettelin lajien välistä yya-sopimusta.

Osa 3; ikäviä keväänmerkkejä voi joskus kääntää positiivisiksi

Siskoni siivoilee iltalenkeillään toisten pudottamia roskia pois tienpenkoilta ja yllyttää muita samanlaisiin tempauksiin. Tänään kävelimme Pattijoen kirkkoon. Jo mennessä inventoimme pusikoita, mutta silloin ei joutanut pysähtyä koluamaan saati koholimaan. Palatessa heti alkumetreiltä löytyi varsin siisti ja ehyt muovikassi, johon sitten matkan varrelta valikoitui titeynlaista roskaa; yksi ehjä ilmapallo, pulloja, parittomia sormikkaita ja yksi otsapantakin. Noukimme pois myös jotain muovinkeräykseen kelpaavaa, särjetyn lasipullon ja pahvinkeräykseen kelpaavan eilisiltaisen kaljapahvilaatikon. Tämä oli tällainen Peppi Pitkätossun Nuuskija-leikki.

2 kommenttia:

  1. Jestas sentään! Vai semmoinen paukahros..Ihmisillekin voi käydä joskus hieman samalla tavalla, kun paineita oikein kerääntyy, enkä nyt tarkoita mitään kaasupäästöjä, vaan räjähdystä, joka särkee jotain sirpaleiksi...Ei ole oikein kivaa tuommoinen kiristäminen ja komentelu päivänsankarin taholta. Ystävyyden pitäisi, ainakin minun mielestäni, perustua enemmän vapaaseen tahtoon tavata toista.

    VastaaPoista
  2. Onneksi me ihmiset olemme yleensä tuota "muovista" laatua, mutta joustavuudellakin on äärirajansa.

    Juu, mä hetken leikittelin syntisellä ajatuksella, että noinkohan pääsisi irti hankalasta ihmissuhteesta, jos jättäisi juhlat käymättä.

    VastaaPoista