(Onks tossa tuomi? Joku lintu kakkinut sen siihen? Se pitäisi siirtää seinän vierestä muualle.)
Kävin joku päivä sitten kameran kanssa pihakierroksella, mutta kasvu etenee niin nopeasti, että tilanne on jo aivan toinen, kun nyt vihdoin noi kuvat tänne laitoin.
Ylimmässä kuvassa on suuri ilonaihe, Millanilta saadut kuunliljat ovat hyvin juurtuneet, selvinneet talvesta ja alkavat nyt kasvaa.
Myös seuraavan kuvan äitienpäiväruusua jännäsin. Se sai olla pitkään kuusen oksien alla kuivumiselta suojassa, ja ilokseni löysin siitäkin elämää.
Oletetusta tuomen taimesta otin kuvan, jos joku vaikka pystyisi auttamaan tunnistamisessa, olenko tehnyt oikean lajimääritelmän. Jos se on tuomi, tahdon sen jäävän eloon, mutta jatkavan kasvuaan jossain paremmassa paikassa. Nyt se on liian lähellä taloa.
Viimeinen kuva on viikko sitten raivaamastani perennapenkistä. Samalla kun kaivoin reunaa ylös ja ravistelin ruohonjuuria pois, hoksasin, että tähän voisin laittaa niitä siskon kautta veljeltä saamiani tulppaaninsipuleita. Reunustin koko penkin niillä. Väliin siirsin joitakin vuokkoja ja suopayrttiä. Oletetun iiriksen juurakoita en laittanut enää kaikkia takaisin maahan, osan nakkasin ruohotuppaiden kanssa odottamaan kohopenkin rakentamista ja parhaimmat vein tulppaanisipulipussin mukana Aulikille.
Kehotan kiinnittämään vielä huomiota mainioon reunussuojaan. Vihreävalkoraidalliset suikaleet on revitty vanhasta perstuneesta puutarhakatoksesta. Värkkiä jäi vielä monen kasvipenkin reunaan. Katoksen hyttysverkko-osat mies aikoo tarvita asuntovaunua varten. Ja kyllä ne rautaiset tukiputketkin johonkin uusiokäyttöön lienevät menneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti