Pirkko ja Eetu

Edellisen postaukseni kommentissa siskoni mainitsi jo Pirkon - kissan joka tykkäsi raa'asta perunasta. Pirkko tuli kerjuulle aina kun sunnuntaisin pottuja kuorittiin perunavoita varten. Muistaakseni Pirkko tuli meille vanhimman veljen silloisen tyttöystävän kautta. Se oli meidän ensimäinen eurooppalainen kilpikonnankuvioinen tyttökissa. Eiköpähän Junnu lie ollut samaa rotua, mutta poikakissana vain kaksivärinen. Tarkimmat lukijat jo hoksasivatkin näennäisen ristiriidan otsikon ja allaolevan kuvan välillä.

Pirkon vieressä on sen pentu, joka sai nimekseen Eetu - siitä huolimatta, että se oli tyttökissa, kuten värityksestä voi päätelläkin. Eetu on oikeanpuolimmainen. Se oli kaunis, rauhallinen ja pieni kissa, jonka minä olisin tahtonut ottaa mukaani Raumalle asumaan kanssani opiskelijaboksissa. Mutta hylkäsin haaveeni, sillä tiesin toki, että Eetun on parempi asua maalla.

Pirkosta kerron vielä sen verran, että se oli kovin herkkä musiikin suhteen. Se ei sietänyt yhtään kronuutesta. Jostain itäblokin maasta meille tuli matkamuistona vihreä haitari, josta meille lapsille oli paljon huvia. Mutta Pirkko inhosi sitä. Etenkin, jos sitä kronuutettihin. Siis vedeltiin palkeita ja paineltiin nappuloita randomina. Silloin Pirkko hyökkäsi käsille. Ja minä tuhmeliini joskus sitä tahallaan ärsytin... :(
Ja sitten vielä ihmettelen, miksi koululaiset härnäävät toisiaan.