Lisää jouluaskarteluapaskartelua

1. vaihe: Raivatahan ruokapöytä.
2. vaihe: Suojatahan joululiinaa suojaava vastuuki liimatahroilta sanomaleherellä.
3. vaihe: Kollatahan lootaa ja koholitahan kaikki maharollinen tykötarves pöyrälle.
4. vaihe: Avaallahan rasiat, kurkitahan pussiihin ja fundeeratahan rauhas, mitä näistä syntyys.
5. vaihe: Alootetahan senkaltaanen myllytes notta.
Naamakirias kerkisin jo reheellä, notta pakettikorttien tekemises ei tuu niin paha siivo. Trossasin turhia. Kattokaa ny, minkämoonen sonka! Mulloli koko aijan jotaki hukas, milloon wunderbaumi, milloon sakset tai liima, useen joku piäni paffimpala. Ensukaa mä ny paffia paa haaskuusehen.

Tuollaasia niistä sitten tuli. Koko uurenvuoren päivä siihen meni. Tyrijäämistä piisas parille seuraavallekki päivälle.
Sanni kerkis jo ihimetellä, notta mä tairan teherä palio lahajoja. No se täs hulluunta on, jotten mä tartte itte nuosta kipiästi ensimmäästäkää. Moon jo melekeen kakskytä vuotta säästäny vanahat pakettikortit, johona lukoo jonku meirän mukulaan nimi tai miehen. Niillon jokaaselle oma kirietkuorensa, johona lukoo päällä nimi ja johona on sisällä kaikki ne vanahat kortit. Niitä moomma sitte käyttäny joulu toisensa perähän. Kehtaanko mä sanuakkaa, jotta pakettinarujakaa minen joukaa paa hukkahan. Aukaalen solomut (mä itte teen aina vetorusetin, on helepompi auvaasta ja selevittää) ja käärin läjähän. Paan jollaki klemmarilla kii, jottei pärkyä. Non ne narukääryt sitte siä samas pussis, mihinä ne pakettikorttikuorekki.

Mutta mitä ihimettä varte mä sitte vääkästin tuollaasen määrän nuota taas? Jos vaikka joku tarttis... Ja kun tuota värkkiä piisaa: murupaperia, vanahoja arventtikalenteria, leheriistä ja kortiista leikattuja kuvia ja roskapöntöstäki koholittua tavaraa. Koululla pannahan palio hyvää tavraa hukkahan, sieltä mä useen aijoon kollaan jotaki tähtehellistä. Jos mukula ei halua vierä paperinaruusta tehtyä kukkaa kotia ja nakkaa sen pois, niin mä nopiaa sen koriaan parempahan taltehen. Jotta tälläästä.