Ensin työ, sitten LEPO. Ja vasta sitten huvi, jos jaksaa. Näin lienee flunssan oireiden kanssa toimittava. Nimittäin silloin, jos kuume ei pakota jättämään työtäkin toissijaiseksi.
Ei ole pöpöjä tappanut tämän talven pakkaset. Minä en osaa laskea, kuinka mones tällainen piippuun vetävä taudinpoikanen tämä on tänä talvena. Vai onko kyse vain koko ajan samasta pitkittyneestä flunssasta, jonka oireet vain välillä häipyvät?
Mutta oikeastaan tänään on muuten ihan hyvä olo, kun ei viluta, mutta silmä tekee kiusaa. Eilen iltapäivällä ottamani soffanokoset siirsivät yöunen tuloa niin pitkälle, että silmä oli aamulla ärtynyt. Ja edelleen päivällä. Ja edelleen... Se silmä, johon iski mustaherukan oksa viime kesänä. Aikanaan sekin kai paranee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Onpa tympiää. Vähän samanmoinen vuosi on ollut täälläkin. Koskaan aiemmin ei tuo perusterve mieskään ole näin paljon potenut. Oliskohan jotain superpöpöjä liikenteessä.
VastaaPoistaToivottavasti siellä pian hellittää..