Vuosi päättyi, mutta joulu jatkuu

Kiusasin siskoani väittämällä, että alan valmistautua jouluun hyvissä ajoin (taisinpa taannoin kiusoitella Millaniakin samalla kurin, niitten joulukorttien kans). Oikeasti taitaa olla kyse jälkijouluisista puuhista. Kun ei kerran joulun edellä ehdi, niin puuhaan sitten joulun jälkeen, kauan ennen seuraavaa joulua.

Lupasin jo viime uutena vuotena Tanjalle, että tekisin hänellekin jonkin jouluisen tonttuasetelman, kun hän näki meillä sellaisen pikkusiskoni tekemän. Kun sitten Kauhajoella käydessämme näin pikkusiskolla isosiskon tekemän suksitontun ja kun sitä tutkailin tarkemmin, arvelin pystyväni itse tekemään kutakuinkin vastaavanlaisen. Värkkejä pitäisi löytymän.

Peitin ruokapöydän joululiinan vastuukilla ja vastuukin sanomalehdellä, tyhjäsin kirjahyllyn kaapista askarelujemmani sisältöä pöydälle ja aloin väsätä suksia ja sauvoja: jäätelötikkuja, pala askarteluhuopaa, pätkä kebabtikusta ja pala tuohta. Löysin sinisen viinipullonkorkin suojuksen. Hoksasin, että tästä voisi tulla lyhty. Tuikkukynttilän alumiinikuoresta kansi ja ripa, kynttilä pitkulaisesta helmestä ja liekki paperinarusta. Liekki olisi tosin kannattanut tehdä kolmiulotteiseksi. Harkitsin myös, etä olisin kiertänyt lyhdyn keltaisella sellofaanilla, mutta sellaista mulla ei ollut. Lyhty jäi nyt ilman lasiseiniä. Voisi ne ehkä lisätä muovista. Ensi kerralla. Suksitontun runko löytyi valmiina, tyttären kerhossa tekemä käpytonttu, jolle piirsin kasvot ja liimasin parran. Käpy oli valmiiksi liimattu pyöreän puupalan päälle, joka saa nyt sitten esittää kantoa. Siskoni oli liimannut tonttunsa istumaan saksanpähkinän kuorenpuolikkaalle.

Mutta kuumaliimapistoolia ei kannata kuumentaa aivan vähän tähden. Siksi rupesin värkkäämään tonttua toistakin asetelmaa varten. Jo ennen joulua olin sovitellut oksankänkkyrää laudan reunaan. Nyt olisi senkin asetelman aika. Tämän tontun pää on sukkahousuista ja vanusta, maha vanusta ja huovasta. Hatun sisälle ompelin jonkin rautalangan päässä olevan marjan. Vehnäntähkät lyhteeseen olen saanut kauan sitten äidiltäni. Lintu ja kuuset ovat niin ikään odottaneet vuosia paikkaa asettumiselleen. Naavaa tai luppoa taisin ottaa talteen viime kesänä mökillä käydessämme. En kuitenkaan suoraan kuusen rungolta, maahan varisseista oksista vain.

Luultavasti Tanja saa tuon suksittelevan tontun. Toisellekin koti löytynee ensi jouluun mennessä.

Ai juu, toivon meille kaikille turvallista uutta vuotta, tuokoon se mukanaan mahdollisimman vähän järkytyksiä ja huonoja uutisia...