tiistai 11. tammikuuta 2011

Monenkirjavia neliöitä

Olohuoneessa on kaksi nojatuolia. Toisen vieressä on jalkalamppu. Olen ominut sen tuolin itselleni tv-tuoliksi. Sen alle mahtuu juuri ja juuri matala kori, jossa mulla on villalankamyttyjä, sakset ja virkkuukoukku. Isoäidinneliöitä syntyy telkkaria töllätessä. Jostain luin vasta, että on menossa sellainen isoäidinneliöbuumi tai -haastekeräys, jonka tarkoituksena on saada syntymään maailman suurin peitto virkatuista neliöistä. Sitten valmis peitto jaetaan oikeankokoisiin ja saadut peitteet lahjoitetaan... en nyt muista kohdetta, oliko se SPR:n, MLL:n vai minkä haaste...? Aivan hauska idea. Mutta mä luulen silti, etten osallistu tuohon haasteeseen. Mulla on oma projekti.

Tässä kuvassa on muistaakseni joulun mittaan syntyneet neliöt, 53 kpl.

Klikkaamalla tästä pääsee näkemään ensimmäiset isoäidinneliöni, ynnä ne, jotka sain Millanilta. Kun nyt yhdistin uusimmat aiemmin tekemiini, kun niiden määrää laskeskelin ja kun sen jälkeen olen vielä parikymmentä tehnyt, niin yhteismäärä on jo yli 210 neliötä + Millanin reilut 30 neliötä. En ole tullut vielä laskeneeksi, paljonko niitä pitäisi olla valmiina, että koossa olisi kunnollisen kokoinen päiväpeitto. Lasketaanpa nyt. Jos peitto pitäisi olla esim. noin 180X90, ja kun yksi neliö on noin 8 cm kanttiinsa, niin laskujeni mukaan neliöitä pitäisi olla 23X12= 276. Nelisenkymmentä siis vielä. Puolivalmiita neliöitä minulla saattaa jo tuon verran ollakin. Kuka tietää, jos vielä haasteeseenkin innostuu.

2 kommenttia:

  1. Kiersin katsomassa viime päivien kuulumisesi. Kaikenlaista siihen onkin mahtunut. Elämässäsi on aika laaja skaala :)
    Etkö sentään löytäisi taulullesi paikkaa muualtakin kuin vintiltä. Siihen sisältyy kaikkineen arvokas tarina. Mieti vaikka sen matkaa ja omia ajatuksiasi ensimmäisestä sivellinvedosta alkaen...

    VastaaPoista
  2. Kiitos käynnistä ja kiitos kommentista, mm. Syitä, miksi tyydyin ainakin alkuun kuskaamaan tekeleen syrjään, on useita. Pari mainitakseni: meillä on seinät kuta kuinkin täynnä ennestään ja lapset ovat niin paljon taiteellisempia kuin äitinsä, että liikeneville paikoille mieluummin heidän töitään laittaisi. Toisekseen tuo tupakan haju on tosiaan aika vahva. Täytyy joko odottaa sen vähittäin hälvenevän tai sitten keksiä jokin puhdistuskeino - ja viitsiä siihen ryhtyä.
    Mutta laitan ehdotuksesi korvan taakse.

    VastaaPoista