Tuo Vilukissin kommentti pisti funteeraamahan näitä takkuamisia ja pärvöttämistä. Kaikki jokka askarehtaa lankojen kans, virkkaa tai kutoo, niin ovat joutunehet kerimähän pärvönnehiä keriä. Ja jos joskus on jättäny sen uuruomenehen, niin non kohta kaikki kerät yhyres takus. Moon joskus joutunu opettamahan tekstiilitöitä alakoulus, ja siä jos mihinä menöö langat kluttuhun, jos opettaja on tällaanen lepsu. Ja kun flikat sitte tartti jonku langan pätkän, niin ne saatto ottaa sakset ja katkaasta keskeltä kerää, kun eivät havaannu mihinä langan pää on. Motin joskus kotiakki niitä lankakluttuja ja niitä siä pärvöttelin. Ja mä TYKKÄSIN siitä! Son sellaanen onnistumisen elämys, kun saa solomut auki ja kerät kuntohon. Vaan ei ne kauaa siä koulun kaapis järijestykses pysynehet (olis pitäny silloon jo hoksata pistää joka kerä nailonsukkahousun pulttuhun, son aika hyvä konsti).
Niin miksen mä sitte viitti ruveta selevittelemähän takus olevia ajatuksia? Pistääs vain asioota paperille, kaikki eri rojektit ja hankkehet, vaikka oma paperiarkki jokaaselle. Miksei se vois olla yhtä palakittevaa? Olis maar, jos se multa luonnaas ja jos sellaasehen jaksaas ruveta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti