Nuoruuteni suuri rakkaus - Kaseva ja Raivio

Serkkulikka antoi inspiksen muisteluun kommentoimalla toista blogiani. Nyt siis seuraa nostalgiapläjäys nuoruuteni kultaiselta 70-luvulta.
Ennen kuin olin edes rippikoulua käynyt, ihastuin manselaisbändi Kasevaan. Keväällä -79 isosisko, joka kolme vuotta vanhempana oli jo tottunut Kasinolla kävijä, tiesi kertoa, että Kaseva on tulossa sinne keikalle. Sinne oli minunkin päästävä. Alkoi äidin pehmittely. Äidin mielestä ensin pitää olla rippikoulu käytynä, ennen kuin voi alkaa kulkea "kemuus". (Se oli hänen ikäluokkansa ihmisille vanha tuttu sääntö, hassu sinänsä, aivan kuin rippikoulu antaisi luvan lähteä "maailman rientoihin ja maallisiin iloihin".)
Mutta kun osasin perustella äidille asian hyvin, niin pitkin hampain hän taipui. Perusteluni oli sellainen, että menisin sinne nimenomaan tuon musiikin takia, eikä minulla ole mitään tarvetta tai mielenkiintoa alkaa kulkea siellä alvariinsa. Tämän kerran vain kun pääsisin, enkä taatusti hinkua sinne uudelleen ennen rippikoulua, tuskin montakaan kertaa edes sen jälkeen.

Niinhän me roikuimme siskon ja serkkulikan kanssa Kasinon lavan reunalla sen ehtoon, laulaa hoilotimme mukana, minä tapitin Askoa, sisko Mikkoa ja serkku vuoroin Joukoa ja Tapiota. Sai toki myös rumpali-Nils osansa antaumuksellisesta ihastelustamme. Ja kun sitten koitti väliaika, olimme kuin tulisilla hiilillä, kun teki mieli mennä pyytämään nimmareita, mutta kun hirvitti niin vietävästi. Mutta yhdessä serkun kanssa kiersimme illanhämyssä takahuoneen ulko-ovelle ja varovasti koputimme siihen. Esitimme asiamme ovea avanneelle, ettei vain ollut Tapio Rauma, että nimmareita jos saisi, niin meidät päästettiin sisään. Minulla oli kamerakin mukana ja pyysin luvan ottaa kuvan. Lupa heltisi ja kuva on tuossa yllä. Tupakit näyttäisi olevan käsissä niin istuvalla Raumalla kuin seisovalla Raiviollakin, nyttemmin edesmenneellä laulunikkarilla. Tuo kuva on albumissani entistä suuremmassa arvossa, kun se on ainut jäljellä oleva konkreettinen muisto tuosta konsertti-illasta. En nimittäin tiedä, minne olen hukannut sen valokuvan, johon Kasevan miehet silloin nimensä kirjoittivat. Harmittaa...

Kävimme siskon kanssa vuosi pari myöhemmin kuuntelemassa Kasevan keikan vielä Mietaan nuorisoseuran talolla. Ainut lauantai, kun olen käynyt siellä - kun naapurin häitä ei lasketa. Enkä minä Kasinollakaan käynyt Kasevan jälkeen kuin kerran, Pave Maijasta kuuntelemassa. Silloinkin seistiin koko setin ajan lavan reunalla. Vaikka joku koetti hakea pyörähtelemäänkin, niin kieltäydyin kohteliaasti. Niin että suotta se äiti pelkäsi tyttären hunningolle joutuvan. Vai?

Palatakseni vielä Kasevaan. Äijät aloittivat keikkailun uudelleen 2000-luvulla. Muutaman kerran ovat käyneet Raahessakin ja kaksi kertaa olen ollut mukana. Tapio Virtanen on mukana uutena. Varsin ikimuistoinen oli Raahe-salin keikkakin helmikuussa 2005, kun istuin ystävättäreni kanssa eturivissä hoilaten, kun encorena kuultiin Naula läpi pään ja kun konsertin lopuksi sain kukkapuskan syliini, kun osa äijistä heitti vasta saamansa kukat yleisölle. Ulkona annoin kukat ystävättärelleni, kun en tohtinut niitä kotiin tuoda...