17.5. helatorstai

Jahampsista, eilinen Africa-postaus oli vissiin vähältä enteellinen, se sadeosuus. Jo herätessäni totesin, että makkarissamme on paljon hämärämpää kuin aurinkoisina aamuina. Mies oli aamutuimaan käynyt keräämässä pyykkinarulle jättämäni vaatteet sateen suojaan. Maa uhkui muhevuutta sateen ja lämmön vaikutuksesta. Ennen kirkkoon lähtöä kävin nostamassa taimilavan päältä ikkunaruudut pois, että sinnekin sataisi. Ja onhan sinne sitten satanutkin. Melkoisia ryöpsäytyksiä on tullut pitkin päivää, ja välillä aurinko lämmittänyt niin, että höyry on noussut märistä pationlaudoista. Jotka sivumennen sanoen ovat nyt suuressa kuupanossa odottamassa, että niistä positetaan naulat ja että niille sitten löytyisi jokin jatkosäilytyspaikka. Piskojen välissä - ja aikanakin - olen tehnyt vähän lisää kylvöjä: kehä- ja kosmoskukkaa, malvikkia, tuoksu- ja tavallista hernettä, naurista, lehtikaalta ja punajuurta kylvin kokeeksi lavaan. Jos siellä olisi riittävän lämmin punajuuren itämiselle.
Mukavasti palautui päivän säästä mieleen hääpäivämme 26 vuotta sitten. Silloinkin sateli.
Olimme muuten vauvakirkossa, koska sinne oli lyhyin matka kävellä ja koska sen jälkeisen perhelounaan menu miellytti...

Tänään seurustelimme hetken pikkuoravan kanssa. Veitikka oli utelias ja rohkea, uskalsi tulla ihan jalkojeni juureen. Mutta mahtoiko se enää päästä takaisin pesään? Jotain se tuntui olevan vailla, mutta auringonkukansiemenet eivät kiinnostaneet.