"Vedet jo virratkaa"

Horvi tarkoittanee kolmea päivää, vaan nykyisessä hektisessä menossa ja inflaation jyllätessä horvikin on tainnut kutistua vajaaksi vuorokaudeksi...
Mulla on pieni lepohetki ennen illan konserttia. Olimme aamulla jo kuoron kanssa jumiksessa palvelemassa sekä kirkkokahveille suntion eläkkeellesaattelutilaisuudessa laulamassa. Palasin kotiin yhdeltä. Puoli kuudelta lähden pyöräilemään takaisin Saloisiin. Niin, tässä välissä voisi tietysti jollain tavalla koettaa edistää juhlavalmisteluitakin, mutta lepopäivän kunniaksi soin itselleni tällaisen irtioton.
Paluumatkalla kirkosta ajoin muutaman virtaavan ojan yli. Ne palauttivat mieleeni viimeöisen unenpätkän, jolla varmaankin on jokin syvällinen merkitys ja symbolinen arvo: unessa oli tammettu puro, joka olisi johtanut alempana virtaavaan jokeen, ellei siinä olisi ollut sitä patoa. Joku, olinkohan se minä itse, kuitenkin mursi sen padon. Vesi pääsi virtaamaan vuolaana kuivettuneeseen joen uomaan. Ihmiset olivat iloissaan ja hyvillään.
Näin minä toisenkin mieleenjääneen unenpätkän. Siinä oli jollain nuorella kaverilla jaloissaan kengät, jotka soivat. Kun hän astui tietyllä kengän osalla maahan (ulkosyrjä, kantapää...), kuului aina tietty sävel. Niinpä hänen kulkunsa oli tanssahtelua, jota hän itse säesti soittamalla kenkiään. Olin ihastunut innovaatioon, mutta mietin samalla, pystyisikö ideaa jalostamaan. Voisiko kenkiin ujuttaa eri vaihtoehtoja? Mitä jos voisi valita mieleisiään kipaleita soimaan ilman, että tarvii osata niitä tanssimalla synnyttää? Mietin myös, keksisinkö saman tien jotain, mikä kannattaisi patentoida.