Kun sitten oli tullut tuo kasvini puheeksi (silloin huhtikuussa, siskoni synttärien seudulla), niin tulin taas katsoneeksi kukkaa vähän tarkemmin. Eikö mitä!? TAAS nuppuja, ja peräti yhteensä viisi terttua. Iloitsin jo valmiiksi, jotta jos meillä on valmistujaiset, niin kukat on jo valmiina. Koetin taas ottaa siitä sitten kännykällä kuvia, mutta en millään saanut kaikkia terttuja mahtumaan silläviisiin, että olisin saanut kuvan riittävän läheltä. Tuosta kuvasta näkyy toinenkin suosikkini, Asparagus setageus eli unelma. Kyllähän minä jukastakin tykkään, mutta tuo taustalla näkyvä on kasvanut tuollaiseksi pitkäksi hujopiksi, jotta pitäisi panna pää poikki ja multien alle.
Nyt meinaan koklata sellaistakin hienoutta, mitä ennen en ole yrittänyt, että määritän tämän tekstin julkaisuajaksi tiistain 15.5. klo 12.30. Kattotahan, kuinka ämmän käy.
Enpäs ollut aikaisemmin nähnyt posliinikukkaa kukkivana! Kerran näin oman pienen kaktukseni, jonka unohdin parvekkeelle kesken muuttotouhujeni ja se sai olla siellä just niinku halusi. Hyvinhän sä onnistuit tossa koklaamisessakin!
VastaaPoistaNyt mun pitää mennä lukemaan muitakin kirjoituksiasi.
Mä olen nähnyt joskus lapsena meillä kotona, ja sitten vuosien päästä työpaikkani opettajainhuoneessa sekä seurakuntakodillamme. Opettajainhuoneessa joka kevät. Siksi ehkä alitajuisesti olin kuitenkin toiveikas omanikin suhteen, vaikka se on kasvanut hitaasti eikä vuosiin näyttänyt tapahtuvan mitään.
VastaaPoistaJuu, kokeilu onnistui, taidan ruveta käyttämään tuota konstia. Kas kun usein viikonloppuisin ehdin kirjoittaa useammankin postauksen. Jos ne sitten julkaisen klimpissä, niin osa voi jäädä huomaamatta. Ja sekös olisi kauhia menetys!