Jo on kirves pantu auton kyytiin

Huomenna olisi tarkoitus ilmaisutaidon kerholaisten kanssa esittää pienimuotoista ohjelmaa kotijoukoille, toivoen erityisesti äitien pääsevän katsomaan keväistä ja osin äitienpäiväaiheista ohjelmatarjontaa. Neljästä ohjelmanumerosta viimeisenä esitetään runomuotoinen kertomus oravasta ja miehestä, joka oli tulossa kaatamaan tupsukorvan kotipuuta. Runon mukaan miehellä piti oleman kirves olallaan. Mistäs minä kirveen? Oikeaa en missään nimessä uskalla antaa oppilaan käteen. Kysyin mieheltä, sattuisiko hänellä olemaan kirveen irtovartta. Ja olihan hänellä, katkennut varsi. Siihen hän värkkäsi tekemäni kartonkimuotin päälle superlonista ja hopeateipistä terän. Nyt on kirveen jäljennös auton penkillä, yhdessä muovikuusen kanssa. Vähän taas homma edistyi. Mutta monta asiaa vielä voi mennä pieleen... Viime yönä jo unissani jouduin vetämään kevätjuhlan. Tämä on taas tätä. Mistähän saisi jonkun kuvaamaan esityksiä?  

Mies ei kuulemma tarvitse enää sitä kirvesvartta, joten tekele saa jäädä koululle rekvisiitaksi.