Mikä siinäki on, kun on ollu aiva sopeva päivä, niin ei kumminkaa meinaa mitää saara kiriootettua. Onko nuon, jotta vasta sitte, kun oikeen pitää tania ja kaikki riaa, niin sitte vasta rupiaa sanoja löytymähän?
No, ei mun muutenkaa trenkääs ny täs istua naputtelemas, pitääs tuon isännän kuontalua ruveta entraamahan. Ja oikiastansa sitä ennen tarttis ruveta aukoolemahan mukulooren kansioota, johona on niiren piirustukset, joiren mukahan sitte pitääs arvioora. Rehasinko mä aiva tyhyjän päite kauhian mosselon följyhnäni? Jo vain jos en ainuaakaa kuvapinua jaksa tonkaasta. Mun tarttoo vissihin ottaa ne takaasi koululle mukahan, kun siä mullon huomenna horvi aikaa niiren kans funteerata.
Ja sitte kun tämä arvioonti heleppaa, niin alakaa rustoo. Meinatahan vähä kemuulla, jos tuo pahananpohojimmaanen tuosta valamistuus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
voi kuule, kuinka useen onkaan sellaanen päivä, nottei saa mitään aikaaseksi. Ja sitten kesken työpäivän on isoo energialataus ja pystyys vaikka mihin ja ku pääsöö kotia, niin kohtaus onkin jo ohitte.
VastaaPoistaTuloo mieleheni se sanonta, jotta jos tuloo joskus sellaanen reippauskohtaus, niin kannattaa istahtaa alaha, niin kyllä se siitä ohi menöö...
VastaaPoista