Sunnuntaina kyllä paisteli aurinko, mutta tuuli niin kylmästi, etten kauaa ollut ulkohommissa. Käänsin vähän maata, että mies sai rakentaa vähän pidemmän lavan mulle. Hän halusi minun saavan käyttööni molemmat ikkunaruudut. Ja sehän mulle kyllä passaa.
Sisällä sitten ryhdyin kahteenkin urakkaan, joita inhoan melkeinpä eniten kotihommista. Silittäminen on sinänsä sopivaa puuhaa kylmällä säällä, siinä tulee (tuskan) hiki. Mutta kun piti parin puseroni jälkeen silittää ikkunaverhot - jotka olivat roikkuneet tuulettumassa ulkona parisen viikkoa - niin piti minun ne saman tien ripustaa ikkunaankin, muutenhan vihattu silitys olisi ollut turhaa vaivaa. Verhojen ripustusta olin siirtänyt (hamaan tulevaisuuteen/ pois mielestäni) siitä saakka, kun kietaisin jouluverhot pois. Se on mielestäni kivuliaampaa kotityötä kuin mikään muu (lukuunottamatta palovammoja, joita silityksestä saa), ottaa niskaan ja käsivarsiin. Enpä minä sitten juuri verhoja ripustele saati vaihtele muualle kuin tänne olkkariin, missä ne saattaa toisinaan osua muidenkin kuin omiin silmiin.
Tällaista tämän mun toivoton siivoskelu on: täytyy yrittää saada läjiä ja kasoja pois tuolien karmeilta, sohvalta ja nurkista, ennen kuin voi ajatellakaan varsinaista siivousta luuttuamisineen ja pölyjen pyyhkimisineen. Pyykistä haettuja pellavaliinoja ei voinut kääriä kaappiin silittämättä, eikä verhojakaan voinut jättää sohvakalustoa verhoamaan. Pöh.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti