Joopa joo, olen koko päivän siivonnut. Mutta mitään jälkiä ei siivouksistani ole näkyvissä. Ellei mies olisi tiskannut ja samalla pyyhkinyt keittiön pöytäpintoja, täällä näyttäisi siltä, että olisin vain sotkenut koko päivän. Onhan se niinkin. Koulimisesta tulee aina vähän sotkua, samoin kaikenlaisesta penkomisesta ja lajittelusta, jonkalaista mun siivoukseni tahtovat aina olla ainakin aluksi. Ja yleensä se jääkin siihen, kun voima ja into lopahtavat. Tai tulee jotain muuta mielenkiintoisempaa. Niinkuin netti tai Taru Sormusten Herrasta.
Juuri äsken lopetin yhden siivousurakan: siivosin Seijalta saamani reseptileikkeet paperinkeräykseen. Olin toki päättänyt jo edellistä reseptikassillista tyhjätessäni, että enää en jemmaa paperisia reseptejä enkä huoli niitä vastaanottaa. Mutta en sitten saanutkaan sanottua 78-vuotiaalle mummelille, joka luuli tekevänsä palveluksen ja lahjoituksen, että en halua vaivoikseni mokomia. Tuokin siivous vei turhan monta minuuttia, kun en tapojeni orjana voinut vain rojahuttaa koko kassin sisältöä kerralla keräykseen, vaan piti selata joka sivu läpi, jos niissä kuitenkin olisi jotain säilyttämisen arvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti