Ainakin maanantaihin saakka vielä pidetään hullua (=äitipoloa) jännityksessä. Mutta jospa silloin kuopus saisi aikaan mennä opinto-ohjaajan puheille selvittämään, arvioiko joku muu hänen kurssinsa nyt, kun kurssin pitänyt ope on Lontoossa ties miten pitkään. Ja miten ne kuusi muuta kurssia, ehtiikö hän saada niistä arvion ja olisiko siis mahdollista, että hän valmistuisi.
Toki on täytynyt aloittaa jotain valmisteluita siltä varalta, jos sittenkin juhlitaan ja kutsutaan. Ja jos nyt ei valmistujaisia tulisikaan, niin tuleehan juhannus, ja ties vaikka Ameriikan vieraita. Eilen töiden jälkeen siivosin keittiön roskiskaapin. Vaikka sanotaan, että turha siivota kaappeja jouluksi, ellei aio viettää joulua kaapissa, niin siivosin kuitenkin - en tosin jouluksi. Eihän sitä voi tietää, jos joku vieras tahtoisi jotain laittaa kompostiin tai roskikseen.
Tänä aamuna herätessäni en meinannut saada millään käsitystä, mitä päivää eletään. Kuvittelin, että sunnuntaita. Onneksi ei vielä sentään. Ehdin roorata vielä jotain. Ikkunalaudoilta pitäisi kukat käyttää suihkussa ja samalla pyyhkiä kukkapöydät ja ikkunalaudat. Viimeksi jouluksi ne on siivottu, joten röhnää riittää.
Eilen illalla teimme viiden kilometrin kävelylenkin halpikseen ostamaan lisää syviä lautasia (siniset kultakeramiikat olivat siellä tarjouksessa) ja lusikoita. Ajattelimme nimittäin tarjota vieraille vaihteeksi borssikeittoa. Tähän saakka olen yleensä tehnyt lohikiusauksen. Borssin voi tehdä valmiiksi edellisenä päivänä, se kun vain paranee vanehetessaan - tiettyyn rajaan saakka.
Sen verran olen käynyt puutarhassa tänään, että istutin munakoisot kasvihuoneessa isoon paljuun (Millanin ideaa käyttäen).
Mutta nyt ripustamaan pyykkejä. Aurinko paistaa ja tuulee. Pikakuivatus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti