Hitailua ja kotoilua

Pitäisi vissiin vaihtaa yövaatteiden tilalle jotain asiallisempaa, vuorokauden aikaan sopivampaa. Tosin äsken miehen mielipidettä kysyessäni ("kannattaako tässä enää pukea?") sain vastauksen, että mitä suotta pukemaan, ellei palele. Mutta sitten soitti eräs tuttava ja kutsui itsensä kylään. Hän ei kuitenkaan luvannut lähteä liukastelemaan. Tarkoitti sanoa, että hänet pitää kotoa hakea meille. No, olinhan ajatellut lähteä käymään postissakin, ei sinnekään arvaa pyjamassa hulmuta.

Joululoma jatkuu vielä muutaman päivän, samoin joulukoristeista nauttiminen. Voisi nauttia kyllä vielä viimeisistä laatikoistakin, täytynee muistaa ottaa sulamaan. Joulusiivouksien hedelmistä ei enää oikein pysty nauttimana, kun ne ovat piilossa tuolla romppeen ja roinan alla.

Tämän koommin ei enää ole monta joulukuvaa tulossa loppiaiseen mennessä. Mutta yhden oikomiskuvan julkaisen tänään. Ennen joulua ei välttämättä ehdi pyykätä eikä välttämättä säätkään suosi pyykinkuivatusta, joten olen ottanut tavaksi vaihtaa likaisten patalappujen tilalle joulutekstiilit, jotka kerään visusti pois samalla kun joulukoristeetkin, ja jemmaan samaan piiloon joululiinojen kanssa. Millan tunnistaakin varmaan nuo kaksi tonttupatalappua. Muut olen löytänyt lähetysmyyjäisistä.

Mutta miksi ihmeessä terve ihminen kupeksii yöasussaan vielä iltapäivällä? Paluu kotiseuduilta venähti yökahteen, ja nukkumaanmeno aamukolmeen, kun en malttanut olla ottamatta Silmarillionia petikaveriksi. olin sitä yrittänyt matkalla katulamppujen valossa lukea, mutta Teerijärveltä alkaen katuvalot sammuivat edetessämme. Mikä onkin fiksua, kuka kumma enää siihen aikaan tien päällä liikkuisi.
Mies herätti minut aamulla klo 10.30 ilmoittaen, että kello on jo yksitoista. Taipumusta liioitella. Nyt voisin ottaa itseään kiinni kampaamattomasta niskasta ja ravistella velttoiluhalut sivummalle.