...moo mitää koskaa koholinu..

Käylährimmä kotopuoles, mukava reisu, mukava sukuloora ja fläysätä, muistella vanahoja. Siskoon miäs murijaasi oikeen vitsin: "Aila ei oo koskaa ollu nuuka..." Sama miäs taannoon ihimetteli, jotta ensukaa mä vain käytä vessapaperikki usiampahan kertahan.

Mutta vaikka mä kaikki otan taltehen, niin emmoo mitää kumminkaa elääsnäni koholinu. Siinä mieles, jotta molsin pannu vitriinihin leikkuja tai komeeta tassia ja pilikkumia. Taikka järijestelly postimerkkejä tai etikettiä tulitikkuaskiista.

Mutta kyllä mä niitä oon ottanu taltehen, tulitikkuaskit toki kokonaasina, enkä vain etikettiä. Mutta nuota postimerkkiä moon jo vuosikauret lähärätelly Suomen Lähetysseuralle. Niillon kai vuotuunen postimerkkihuutokauppa, johona kerätähän varoja tietenki lähetystyöhön. Täski läjäs on joukos muutama ulukomaan merkkiki. Moon työpaikallaki krävänny postimerkit, sanonu, jotta jos ei kukaa muu tartte, niin motan ne.   Nyp pitääs kohta taas nuo lähärättää. Ja postis kovalla äänellä krävätä, jotta panevat sitte Lähetysseuran kuorehen oikian postimerkin päälle, eikä mitää lämpöleimaa. En oo kuullu viä kenenkää niitä keräävän.