Yöllistä savottaa

Mun pitäisi olla jo tutimassa, mutta kyllä ennen maatepanoa ylöskirjaan pätkän viimeöisestä unesta, oli niin jotenkin minua itteäni:
Tuossa kotimme lähistöllä kaupungin miehet kaatelivat vanhoja puita. Katsoin erään suuren kuusen romahtamista ja ihastelin, kuinka valtavan suuria käpyjä siinä on - ja ajattelin, että noista saisi hurjasti hyvää askartelumateriaalia, toivottavasti eivät raijaa runkoja liian nopeasti pois, jotta ehtisin käydä käpyjä kokoilemassa. No sitten oli kaatumassa toinen yhtä suuri kuusi, mutta siinä oli vielä joulukoristeet paikoillaan, valtavan isoja metallisia filigraanikelloja. Silloin en enää tyytynyt vain ajattelemaan, vaan kysyin työmiehiltä, että ette kai te aio noita kelloja kaatopaikalle kuskata, vaan kai niitä sopii käydä näpistelemässä, etteivät mene haaskuuseen... Vähän oudosti hymyillen miehet lupasivat, että sopii.