Viime viikolla oli tarkoitukseni jakaa jotain positiivista, mutta miksi kielteinen, synkeä ja raskas niin usein tunkee tielle ja peittää muun alleen.
Eräs ystäväni oli ollut sielunhoitajansa kanssa rukouksessa, niin kuin usein ennenkin. Ja jälleen tuo sielunhoitaja oli saanut erilaisia lohdutuksen sanoja eri ihmisiä varten. Vaan tällä kertaa hän oli lopuksi sanonut: "nyt tässä tulee vielä..." ja oli maininnut nimeltä minut ja mieheni, vaikka hän ei meitä tunnekaan, ja sitten oli tullut seuraavanlainen viesti:
" He ovat raskain askelin usein kulkeneet ja paljon on rukouksissa kysymyksiä tullut, mutta vastausten aika ei ole vielä...
Minä ilmestyn heille ja annan vastaukset.
He ovat kantaneet rukouksin toinen toistansa ja minun omiani.
Minä maksan heille vaivanäön palkan. HE OVAT MINUN OMIANI! HE OVAT MINUN OMIANI!"
Minua erityisesti kosketti sanat "he ovat kantaneet... minun omiani". Tälläkin hetkellä on suuri tuska ja huoli ainakin yhden läheisen vuoksi. Onneksi kuitenkin niitä rukousvastauksiakin on tullut ihan lähiaikoinakin. Niin kuin se, että ystäväperhe onnistui löytämään uuden asunnon ja solmimaan vuokrasopimuksen, vaikka heidän asuinalueellaan on asunnoista huutava pula.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hienoa, kun saa olla Jeesuksen oma.
VastaaPoistaOn joku, jolle tosiaan kantaa läheiset, lähimmäiset ja itsensä. Apu tulee varmasti ja enempi, kuin osaamme edes pyytää.
Raskaita aikoja teillä varmasti nyt eletään, mutta minä myös uskon, että vastaukset ovat olemassa ja ne ovat Hänen hallussaan. Tässä hetkessä voimme tarttua vain Hänen lupauksiinsa. Pysytte rukouksissani edelleen.
VastaaPoistaNäinpä juuri
VastaaPoista