Paljain päin pohjoiseen

Koskapa en luultavimmin enää loman loputtua ennätä tiuhaan postailla, niin jotain vielä lyhyesti tänä päivänä. Olihan sitä paitten tuo aamullinen postaus ajastettu jo monta päivää sitten, jotten oikeastaan tänään ole vielä kirjoittanutkaan.
Tämän päivän ikävä velvollisuuteni oli leikata kuopuksen pää sänkikaljuksi. Tyttöystävä oli jo itselleen leikannut poikamme kauniin simpsoninletin, mutta mulle jäi tuo "pohjatyö". Vein sitten kourallisen karvoja kummankin omenapuun juurelle. Millaiset lienevät tunnelmamme huomenaamulla kimppakyytikaverin kanssa, kun molempien pojat lähtevät kohti Sodankylää. Onneksi ei tarvitse itse olla saattelemassa linja-autoasemalle, se voisi olla liikaa.
Jätin nuo leikkuuvehkeet vielä tuohon tyrkylle. Jos mies irtoaa läppärinsä äärestä vartin sisällä, niin ehtisin ennen petiin menoa sinklata hänenkin päälakikarvoitustaan - mikä olisi pitänyt hoitaa jo ennen joulua ja sukulointeja.

Aloitin kouluhommiin orientoitumisen kirjoittamalla tokaluokan uskonnontunnille loppiaiskuvaelman. Saan kaikki 13 oppilasta rooleihin: kertoja, Herodes, kolme tietäjää, lainoppineita ja ylipappeja (3), enkeli, Maria, Joosef, Herodeksen sotilaita (2).

Nähtäväksi jää, joko huomenna on eskariluokassamme uusi oppilas. Jos on, täytynee istuttaa hänet väliaikaisesti pöydän päähän. Ylimääräisiä jakkaroita kyllä on, mutta talonmiehen täytynee löytää jostain vielä pulpetti.