Vanhan kierrätystä taas tälläkin kurin

Tiedä häntä, johtuuko postailemattomuuteni (yli vuorokauden tauko!!) siitä, että mua riepoo ja korpee kuvien liittämisen muuttuminen mahdottomaksi, vai siitäkö, että koulun alku on vaatinut veronsa - samoin kuin kirjastosta lainaamani Terry Pratchett -nivaska. 
Yritin äsken kokeilla, pystyisinkö siirtämään tänne kuvia suoraan kännykältä, kun sellaistakin vaihtoehtoa täällä nykysin tyrkytetään (ja kaikenmaailman webcameja, urlia ja picasaa...). Mutta se tyssäsi alkuunsa. Ollaan sitten pelkän tekstin varassa. Tulossa siis tuhansia sanoja kuvien sijaan : (

Nyt kun tärsyttää, en taida edes viitsiä kirjoitella niistä mukavista asioista, joita niitäkin on tapahtunut, vaan koetan läntätä yhden vanhan tekstini, joka aikanaan julkaistiin seurakunnan blogissa. Jos nyt "kopioi ja liitä" vielä toimii. (Hupsista, meinasi tulla paha moka, kopioi ja kiitä.)

Samalla tulen kyllä rikkoneeksi lupaukseni, ettei enää loppiaisen jälkeen olisi tulossa joulujuttuja (tai vissiin puhuinkin vain KUVISTA  - ja niitähän ei tod tule.)

Alla oleva teksti julkaistiin 30.12. 2009:


Joulun kellot kajahtaa


Olen teetellyt jouluaiheista tekstiä jo hyvän aikaa, mutta äidin hommat on niin kiireiset joulun alla. En kuitenkaan vielä koe olevani myöhässä, sillä loppiaiseen on sentään vielä viikko aikaa.

Ajattelin ympätä tähän kirjoitukseen parikin asiaa, joihin viittaan tuolla otsikolla. Ensimmäinen asia liittyy kelloihin ja niiden kajahteluun, toinen jouluun.

Sunnuntaina 13.12. Kööpenhaminan ilmastokokoukseen liittyen myös Raahen alueen kirkot liittyivät maailmanlaajuiseen kirkonkellojen ilmastohälytykseen. Kelloja soitettiin kolmelta iltapäivällä varttitunnin ajan, 350 lyöntiä oli tarkoitus siinä ajassa ehtiä. Määrä viittasi hiilidioksidin turvallisena rajana pidettyyn 350 ppm:n pitoisuuteen (parts per million, miljoonasosa, tietää Wikipedia). Asumme sen verran etäämmällä kaikista alueen kirkoista, ettei minkään kellojen kaiku kanna tänne saakka. Silti olin erittäin hyvilläni, kun kuulin papeiltamme ja kun seurakuntasivullakin mainittiin, että olemme mukana. Kirkon kellojen soitolla on kautta aikain välitetty sanomia ja varoituksia. Ensimmäisenä mieleen palaa Jukolan veljekset, jotka ruokalevoltaan heräävät kellojen kaikunaan ja luulevat maailmanlopun tulleen. No, sillä kertaa oli kyse ”vain” tulipalosta ja veljekset saivat armon aikaa parannukseen.

Vaikka pitkästä aikaa olemme saaneet kunnon talven lumineen ja pakkasineen, ilmastohälytys oli kuitenkin paikallaan muistuttamassa meitä maailmanlopusta, johon planeettaamme olemme ahneuksissamme ja mukavuudenhalussamme ajamassa. Vaikka minäkin hartaasti odotan Jeesuksen paluuta, niin oikea tapa jouduttaa sitä ei suinkaan ole ilmestyskirjan ennustusten toteuttaminen maata saastuttamalla, vaan evankeliumin levittäminen koko maailmaan. Tässä kohtaa minun lienee syytä rauhoittua ja jättää tämä aihe tällä erää ja siirtyä jouluisiin ajatuksiin.

Joulun edellä oli jälleen lukuisia pikkujouluja ja joulujuhlia. Kuvittelin aikaisemmin, että kunhan lapset kasvavat päiväkerho- ja kouluiästään, niin joulunetu rauhoittuu siltä osin, ettei enää tarvitse välttämättä kiiruhtaa juhlasta toiseen ja kuusen luota kuusen luokse. Toisin kuitenkin on käynyt. En välitä edes laskea, kuinka monet pikkujoulut onnistuin laistamaan tänä jouluna pelkästään työn puitteissa. Mutta myös seurakunnalla oli tarjolla useita joulujuhlia eri merkeissä. Liekö asiaa tutkittu, mutta ilmeisesti pikkujouluille on tilausta. Ainakin niistä on alkanut muodostua traditio, josta lienee vaikea luopua edes seurakunnassa paastonajankaan verukkeella. Mutta silti voi olla valaisevaa tutustua muiden tapoihin ja muualla kokeiltuihin käytäntöihin. Itselleni tulee lahjatilauksena Kauhajoen kunnallislehti, josta mielelläni luen lapsuuden kotikuntani ja -kirkkoni kuulumisia. Lehdestä luin, että Kauhajoen seurakunnassa järjestettiin adventtina yhteinen joulujuhla kaikille talkoolaisille. Juhla alkoi yhteisellä jumalanpalveluksella ja Hoosianna-hymnillä, jatkui lounaalla ja Pistaasipähkinän arvoitus -musikaalilla seurakuntakodilla. Meilläkin Tuula Kaisa toteutti samaa hyvää ideaa, kun hän järjesti yhteisen pikkujoulun lähetyspiirin, merimieskirkon ja tapulikahvion talkoolaisille. Kauhajoen talkoojuhliin kutsuttiin niin jumalanpalveluksessa eri tavoin avustaneet kuin yhteisvastuukerääjätkin ja kaikki siltä väliltä. Innostuin itse heti ideasta, se olisi rationalisointia. Mahduttaisiinko kaikin samaan juhlaan ja pöytään? Vai täytyykö silti ja lisäksi olla pieniä intiimimpiä juhlia eri lautakunnille, työryhmille, jaostoille ja ikäryhmille? Laantuuko juhlainto jo ennen aattona niin, etteivät seurakuntalaiset jaksakaan osallistua varsinaiseen joulujuhlaan?

Ilokseni kuulin miehen kotipuolessa Tervolassa lisää hyviä ideoita, miten joulun ajan tilaisuuksia seurakunnassa voi järjestää siten, että seurakunta saadaan kirkkoon. Siitä lisää ensi jouluna.

Lopuksi en malta olla palaamatta tuohon ilmastoasiaan vielä sen verran, että Kauhajoen seurakunnassa oltiin niin ikään mukana. Siellä vieläpä hoksattiin kehottaa ihmisiä tulemaan kirkkoon kävellen, pyörillä tai kimppakyydein. Hatunnostoni.