tiistai 15. tammikuuta 2013

Huastelua

Noniin, tämä haastattelukin meni nyt sitten tämmöseksi... Sain jokin aika sitten Millanilta tunnustusnapin ja siihen liittyvän haasteen. Hyvässä uskossa ja tarkoituksessa aloin vastailla haasteeseen. Mutta kun tuli aika täräyttää nappi esille, hoksasin, että eihän se minulta enää onnistukaan, kuvien siirtäminen jostain omista tallennuksista. Jos ketä kiinnostaa nähdä, millainen hieno nappi näytti minusta ensin kolmelta itäisen maan viisaalta mieheltä, niin tuolta Akka nupajaa -blogista se löytyy.

"Ei mua huvita ny oikeen mikään", sanoi Matti Näsäkin aikoinaan. Mun huvittamattomuuteni tosin johtuu monesta muustakin kuin kuvattomuusseikasta. Mutta näreiden näin maatessa en sitten rupeakaan nimeämään erikseen niitä kauniita blogeja, joille tuon tunnustuksen olisin voinut eteen päin ojentaa. Rikon nyt varmaan vähintäänkin kirjoittamattomia nettilakeja, ja ainakin muutamia "bloggausasetuksia", mutta otan siitä täyden vastuun - paitsi jos se tarkoittaa jotain seuraamuksia.

Tällaiset olivat säännöt, joista häävisti toista noudatin.

- jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle ja ilmoita siitä heille


- kerro itsestäsi kahdeksan asiaa

1. Olen avoin. Olen niin avoin, että liikenteessäkin aina paljastan toisille tiellä liikkujille hyvissä ajoin aikeeni kääntyä. Se tapahtuu joko suuntavilkkua tai -merkkiä  näyttämällä. Helppoa. Etenkin, kun meidän vanhoissa romuautoissa on vakiovarusteena tuo suuntavilkku, uusimmissa se lienee lisävaruste. Ja kun mulla on molemmat kädet tallella olkapäästä sormenpäihin asti, niin käsimerkitkin luonnaa. Siis pyöräillessä. Siis kääntymistä osoittavat.

2. Minussa asuu pieni masokisti. Asun sellaisella murrealueella, jolla sumeilematta käytetään alkaa-verbin kanssa kolmatta infinitiiviä, ja minun kielikorvani potee vakavaa yliherkkyyttä. No, vastaavasti silmiä rassaavat yhdyssanavirheet ovat riesana kautta synnyinmaan. Eikä vähiten netissä. Masokismia tämäkin.

3. Olen säästäväinen (niin laajasti ymmärrettynä kuin raaskii), ja kenties osittain siitä syystä tuo edellämainittu kolmas infinitiivi niin ärsyttääkin, kun tuhlataan kolme ylimääräistä kirjainta silloin, kun vähempikin hyvin riittäisi.

4. Me jaamme mieheni kanssa monia mieltymyksiä, mutta on toki asioita, joista tykkää vain toinen. Niistä mainittakoon tässä Neil Young. Ai, kumpi tykkää? No, mieheni nuorempi veli oli Neil Young -fani ja antoi kuulemma biisien soida liikaa... Itse en varmaan eläissäni kyllästy kuuntelemaan Heart of Gold -biisiä. Toisin kuin mieheni tykästyin ikihyviksi oman veljeni soitattamaan Harvest-älppäriin.

5. Puhun itsekseni. Erityisen kovaan ääneen ja kiivaaseen sävyyn ratin takana. Katso ensimmäinen kohta.

6. Olin 37-vuotias, kun jouduin ekaa kertaa lentokoneen kyytiin ja ulkomaille (Ruotsia ei tässä lasketa ulkomaiksi), sen jälkeenkin olen joutunut tekemään pari matkaa lentokoneella, mutta sittemmin olen pyrkinyt entisestään pienentämään hiilijalanjälkeäni (katso kohta 3).

7. Löysin ensimmäiset harmaat hiukset päästäni joskus kymmenkunta vuotta sitten, jossain neljänkympin tuntumassa. En ole sitä ennen enkä sen jälkeen värjännyt tai värjäyttänyt hiuksiani, mitä nyt kerran serkkuflikka harjoitteli päähäni vaaleiden raitojen tekoa, kun olin parikymppinen ja hän parturi-kampaajahommissa. Nyt siis päässäni on luonnomukaisia vaaleita raidantapaisia. Katso kohta kolme.

8. Mitäs vielä. Jotain porvarillista, minulle niin epätyypillisesti. (Kts 3.) Ostin v. 2005 digitaalisen ompelukoneen, jossa on kourallinen erilaisia paininjalkoja ja nelisenkymmentä erilaista ommelta. Mutta käytän sitä lähinnä vaatteiden paikkaamiseen ja vetoketjujen vaihtamiseen...


Myöhempänä lisäyksenä 30.1.2013: nyt kun tuo kuvien liittäminen jälleen luonnaa, niin tässä se nätti nappi. (Äh, pitäisikö mun ruveta uudelleen myös fundeeraamaan sen eteenpäin jakoa?)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti