In body

Millan kirjoitteli tuossa juuri... miten sen sanoisin, ajan henkeen tupatusta itsetutkistelusta (mikä ei viittaa nyt mihinkään hengelliseen eikä syvälliseen). Ja kas, eikös vain kollegani tullut kysyneeksi eilen, että olenko minä vielä kertaakaan käynyt työnantajan järjestämässä inbody-mittauksessa. Jossa kuulemma mitataan rasvaprosentin lisäksi lihasmassaa ja ties mitä. Vastasin rehellisesti, etten ole käynyt. Hän oli utelias kuulemaan, miksi en ollut käynyt. Jälleen kerroin rehellisesti, että mieheni mielestä se on humpuukia. Siihen kollega, että minun kannattaisi muodostaa asioista oma mielipide...
No, sitä en enää hänelle sitten rehellisesti kertonut, että olen sen muodostanut ja se on se, etten halua mennä. Esimerkiksi siitä systä, että jos olisin käynyt, en ehkä osaisi valehdella, etten ole ollut mitattavana, ja seuraavaksihan minulta udeltaisiin tuloksia, jotta kyselijät voisivat verrata niitä omiinsa.
Kun kollega vielä ylisteli inbody-mittausta mainitsemalla, että hän sai siitä liikuntakipinän (kävelee tai juoksee juoksumatolla päivittäin), totesin siihen, että minulla on kyllä sellainen kipinöitsijä kotona, orjapiiskuri eli personal trainer. Eilenkin vei minut reippaalle kävelylle kauppaan. Minua ei saisi juoksumatolle, sehän on silkkaa sähköntuhlausta! Mieluummin polkisin sellaista kuntopyörää, johon olisi yhdistettynä pikkuinen generaattori ja akku. Hyötyliikuntaa.

Vaan mitä minusta ajattelee työnantaja, kun en ole suostunut osallistumaan kunnonkohotukseen tähtääviin toimenpiteisiin, sellaiseksi kai tuota mittailua voisi tituleerata. Olenko kenties joutumassa mustalle listalle?