Viime kesänä sain ekan kerran Millanilta kelloköynnöksen taimen, joka kasvaa roihuutti katonrajaan ja teki sitten yhden kukan. Tänä vuonna Millan työnsi kainalooni kaksi toisiinsa kietoutunutta valkokukkaista kelloköynnöstainta, jotka ovat kesän mittaan tehneet varmaan kymmenkunta kukkaa. Ja yhä se kukkii (niin kuin siinä yhdessä runossa). Olen koettanut tutkailla kukkineita kukkapohjia sillä silmällä, josko niihin kehittyisi siemeniä. Koetin rapsutella ruskehtavaa nysää pohjukassa, ja kuvittelin jo näkeväni siellä sisällä jotain siemeniksi kehittymässä olleen tapaista, mutta samassa huomasinkin tämän:
Ihkaoikea siemenkota, tuossa kuvassa vasemmassa alanurkassa verholehtien suojassa. Peukalonpään kokoinen. Ei mikään nysä. Nyt täytyy seurailla tiiviisti sen kypsymistä - kuin myös mm. petunioitten siemenkotia. 
Ne siemenet ovat hassun näköisiä. Melkein pikkusormen pään kokoisia littanoita :)
VastaaPoistaOlit ollut sienimetsälläkin, jestas, kun sain hyvää sienipiirakkaa eilen Mansikin luona. Itse en osaa kerätä, mutta joka vuosi uskon olevani lähempänä sienimetsää...kiinnostus alkaa heräämään! Mulla on jokin outo kasvi, joka tekee siemenet lehtien reunoille...kuvaan sen ja kysyn sulta/teiltä, mikä se on.
VastaaPoistaSiemenet lehden reunoissa kuulostaa kyllä tavattoman mielenkiintoiselta, mutta ei lainkaan siltä, että ainakaan minä voisin kasvin tunnistaa...
VastaaPoistaMä sain sieni-innostuksen nuorena, isosiskolta. Siihen asti oli kerätty säilöttäväksi vain kangasrouskuja, jotka olivat turhan karvaita, että sieniin olisi niiden kautta tykästynyt. Mutta sisko löysi niin kantarelleja, haperoita kuin lampaankääpiäkin. Nam! Täällä pohjoisessa en tohdi kantarelleista haaveillakaan :(