Kurpitsan lymyytestä

Mukulana leikittihin avaamenpiilotusta. Kamarin lukus oli sellaanen isoo vanahanmallinen, joka lymyytettihin. Muttei siitä ny sen enempää. Moon ollu tänään ihan tosisnani enkä yhtää leikkispäite kurpitsaa lymyytellesnäni. Millanin puutarhasta tuotua kuormaa oon koittanu huventaa. Kaks olis viä tähtehellä. Yhyren sain tänään lymyhyn, mutta non nuo Millanin kesäkurpitsat niin kovettuja, jottei niitä kokonaasina saa näkymättömihin. Pienistin ensi isoon kappalehen pannulle, söimmä riisin ja kanan kans. Sitte raastoon lopun kurpitsan ja pistin siittä osan sämpylätaikinahan. Nisutaikinahan en sentähä tohtinu koittaa. Mutta kun tejin ehtoon päätteheksi viä porkkanakaakkua, niin korvasin risetistä porkkanaraastehen tuolla kurpitsaraastehella. Sämpylöötä on menny makoosihin paloohin, ja mä luulen jotta kaakku menöö samaa tietä, kunhan päällystän viä tomusokerilla ja sulatesjuustolla. Kurpitsaraastetta jäi viä yks pakastekipollinen. Ja sitte viä ne kaks kesäkurpitsaa siä ulukovarastos. Kyllä nuoren kans jo pärjää.