Vaikkoli vapaapäivä, molin tentehilläni jo seittemältä. Ehtoolla jo olin lyijööspännällä pistäny ylähä työjärijestystä. Emmä joukaa sitä kaikiin kohoriin nöyräälly, mutta hyvä soli funteerata valamihiksi, mitä kulloonki on uunis. Enste klasipurkkeja. Samalla kun niistä siä toivon mukahan kuoli itiöt ja pakteerit, niin keittelin mustaherukkahilloa ja puolukka-kurpitsahilloa. Sitte keittähytin etikkaliemen kurpitsarelishille ja kurpitsa-sipuliraastehen siä liemes. Jääkaappihin molin jo aamutuimahan teheny omenapiirakkapohojataikinan ja niitä omenootaki olin siivonnu taikinatiinullisen. Kun mä komiasti pyyrin, niin mies tekaasi osasta omenoota paistoksen, jotta sen sai heti uunihin, kun purkit oli sieltä pois. Kohta sain piirakkapellillisen samahan uunihin ja sitte rupesin tekemähän gluteenitoonta kurpitsakaakkua. Se sai sitte olla uunis yksiksensä, jottei vain mistää hyppää yhtää kluteenia siähen. Sen paistues tein viä kaksinkertaasen kurpitsakaakkutaikinan nisu- ja ruisjauhoosta ja kaaroon kahtehen vuokahan. Isoomman meinaan vierä töihin nimipäiväkahaviille, ja vissihin sen omenapiirakan kans, jos vaniljakiisseli ei oo huomisaamuna muijonnu (sen laktoosillisen kiisselin tein vissihin aamulla aiva ensimmääsenä, ittellemmä tein sitte laktoositoonta tuohippuolin). Toki Ailanpäivä on vasta lauantaina, mutta sain mä jo tänään kortinki.
Kaiken tuon makoosen ääres rupes tuntumahan, jotta tarttis jo toisenki kerran syörä jotaki oikiaa ruokaa. Kuoriin yhyren Millanilta saarun kyssäkaalin ja pari oman maan porkkanaa, pienistin niitä ja kesäkurpitsaa suikalehiksi ja rupesin keittämähän kasvisklimppisoppaa. Mausteheksi laakerinlehti, kasvisliemijauhetta, mustapippuria, Millanin pippuribasilikaa, lipstikkaa, oreganoa ja viä kahta muutalaijja basilikaa. Nakkasin viä muutamia kirsikkatomaatteja joukkohon ja sitte purottelin klimpit lusikalla. Oli nopiatekoonen ruoka.
Täs on aina horvin päästä knapsahrellu. Son sopeva ääni, kun nuo säilykepurkit imaasoo kannen lujahan kiinni. Ny nuolle purkiille pitääs viä löytää tilaa jääkaapista. Ja jaksaasko viä ruveta tömppäämähän ne puolukat, jokka Huong meille toi. Ei juuri.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi mitä kaikkea ootkaan tehnyt! En oo enää vuosiin tehnyt hyytelöitä, marmeladia, en hilloja, mehuja...oikeen sormet syyhyääs, mutta ku ei oo puskiakaan, eikä isompaa jääkaappiakaan. Syitä ja seliityksiä kyllä tekemättömyyksiin löytyy. Vai osaat tehdä glut.juttujakin. Kuka teillä niitä syöö?
VastaaPoistaMoon joskus teheny hyytelöä, marmelaatia en koskaa (enkä hyytelöäkään enää, siinä menöö hyvää marjakuitua hukkahan). Tähän asti oon säilöny pakastamalla, mutta 2009 alootin säilömisen (se vuosi, kun Millan osti omenatarhan...)
VastaaPoistaIsällä on keliakia, ja siinoli motivaatio opetella gluteenitoonta leivontaa. Ei isä enää piittaa höppöösestä, mutta ainahan gluteenittomalle tarvesta on, myyjäisis ja sen semmoosis menöö.