"Lintupienikurapuo"

Otsikko on lainausmerkeissä, koska se on lainaus äidiltäni.
Ajellessamme syyskuun alkupuolella tyttären kummien luo (ja sieltä jatkaen tyttären luo), poikkesimme menomatkalla tankkamaan pienellä huoltamolla. Mies siis tankkasi ja minä kävin keräämässä pihaan jätetyistä ruskeiksi tuleentuneista amppelimiljoonakelloista siemenkotia. Jemmasin ne tyhjään purkkapussiin. Kierrellessäni hiffasin huoltamon täysinäisessä roskiksessa jotain mielenkiintoisen näköistä... jokin puutarhakoriste. Tehtyäni vielä toisen kierroksen ja esmenneltyäni ääneen sain miehen rohkaisemaan itseäni sieppaamaan sen möykyn talteen. Hieman käteni tuhraantuivat johonkin tahmeaan, mutta lintulöytö ilahdutti silti, sujautin sen muina naisina etupenkin taakse jalkatilaan. Eikä minun kauaa tarvinnut auton kyydissä istua tahmatassuna, kun poikettiin Kokkolan abcilla vessassa.

Iltasella kotiin palattuamme kanniskeltiin omppuja ja kurpitsoita varastoon, perennoita, yrttejä ja gladioluksen mukuloita kasvihuoneeseen, ja tämän roskislöytöni istutin miltei porraspieleen. Siinä se saa istuskella lumentuloon asti, jolloin koetan löytää sille paremman jemman, ellei se ole siihen mennessä omatoimisesti päättänyt lentää etelään. Ressulta puuttuu nokka, mutta ei se taitaisi muutenkaan viserrellä.