Nyt on minullakin hökötys

Millan on usein inspiraation lähteeni (toki inspiraatioita löytyy muistakin vierailemistani blogeista, kokonaan toinen juttu onkin se, muovautuuko inspis koskaan miksikään konkreettiseksi.)

No, taannoin Millan mainitsi puutarhablogillaan "hökötykset". Muistin, että onhan meidänkin pihaamme ilmestynyt yksi hökötys tänä kesänä. Siitä kuva yllä. Valkoisen vinon rakkineen voinee tunnistaa hautalyhdyksi. Se oli eräs viimekesäisistä dyykkauslöydöistämme. Joka kerta, kun olimme tapulikahviopäivystäjinä - ja joskus myös ihan kirkossa käytyämme - availimme hautuumaan jätteidenlajittelukatoksessa olevien säiliöiden kansia, lajittelimme enimpiä ja keräsimme erinäisiä hyödykkeitä mukaamme (kuten steariinia puoliksipalaneista kynttilöistä, muovinauhoja kukkalaitteista, tyhjiä kukkapurkkeja...) Mies ihasteli metallikeräykseen tiputettua roinaa, ja ottikin mulle sieltä pari kukkakeppiä ja lisäksi tuon lyhdyn, josta kansi oli tiessään. Metalliromun mukaan ottaminen onkin miltei jo varkaus - paitsi, että aikanaan tuo lyhdynraato palautuu metallikeräykseen. Se on meillä vain lainassa ;-) Talvella siihen voisi koettaa ympätä jonkin pienen lasilyhdyn kynttilöineen, kesällä kukkaruukun. Mutta tällä hetkellä se tukee kosmoksenronttoja, jotka meinaavat hojaantua.

Äh, unohdin ladata tähän sen toisen kuvan, jonka olin aikonut, toisesta roskislöydöstä. Jos sen nyt lataisin, se hyppäisi tuonne ylimmäksi. Sinne se ei kuulu, joten täytyy rustata vielä toinen postaus. Tuohippuolin.