Luannikas reissu

Millan kirjoitti käynnistämme heti tuoreeltaan ja niin mainiosti, ettei paremmasta väliä. Mutta jospa sittenkin kirjoittaisin minäkin siitä jotain.
Minulla on tänä vuonna mainio mahdollisuus pitää toisinaan vapaapäiviä töistä, niinpä nyt käytimme keskiviikkoisen vapaapäiväni antoisaan reissuun ystävien luo. Tässä ymmärrettäköön antoisa kaikin mahdollisin tavoin. Enkä tässä nyt viittaa lainkaan dyykkaussaaliiseeni huoltamon pihalla. (Nokkarikko kivilintu)
Ainu innostui märkään tervehdykseen, ja vanhemmatkin koirat ottivat lämpimästi vastaan, puhumattakaan isäntäväen vastaanotosta. (Mieheni taisi ottaa vierailumme aikana mm. koirakuvia, mutta niitä ei nyt ole mulla tähän hätään laittaa, eikä niitä kukkakuviakaan. Mainittakoon, että syvänpurppurainen dalia oli upea katseenvangitsija.)
Pyyhkäistyään lattialta tervhdyslammikon ehtoisa emäntä kantoi pöytään ruokalajeja, joita hän ja puoliso kuumeisesti olivat valmistaneet. Tuossa oli kömpelö piiloviesti, huom. Halullisesti nautittuamme pöydän antimia mahat täyteen siirryimme sadonkorjuuseen ja odottelemaan, että vatsaan tulisi tilaa omenapiirakkakahveille.
Omena- ja kesäkurpitsakuormien sekä kahviennauttimisen jälkeen mieheni käväisi pikkulenkin Seitan kanssa etsimässä tölkkejä urheilukentän tuntumasta (siellähän niitä TIETYSTI onkin) sillä välin, kun minä tutustuin Millanin Pfaffiin.
Aika hurahti kuin siivillä, alkoi miltei hämärtää, kun Millan jakoi meille vielä sylillisen palavaa rakkautta sekä pippuribasilikaa ja minttua. Mummunpöksygladiolukset olivat jo autossa. Parista keltaisesta sain tilalle toistakymmentä mukulaa. (Säilykkeitäkin muuten vaihdoimme.)
Paluureitti Oulaisten kautta, pokkesimme viemään tyttärelle kummitädin tuliaisia. Olimme keränneet punakaneliomenoita neljään sankoon, pahvilaatikkoon ja vielä pärekoriin sellaisia komeampia syömäomenoita. Sen korin kiikutin tyttärelle, että valikoi siitä itsellesi. Tuijotimme miehen kanssa sanatonna, kun tytär lippasi ja lippasi. Kun mies meinasi toppuutella, tytär ihmetteli "enkö mä saa näitä kaikkia?" Rauhoittelin, että toki hän saa ottaa vaikka kaikki, kun autossa on vielä vaikka millä mitalla. Lisäksi sinne jäi pari kesäkurpitsaa ja vähän ostoksia Kaustisilta, tiskiharja ja ruokakassi.
Tiskiharjaa kaupasta hakiessani sieppasin myös karhunkieliä ja huomasin sellaisia valkoisia sieniä, joita muistin taannoin Millanin mainostaneen hyviksi siivouksessa. Ja tosiaan, keittiötasoon pinttyneet kahvitahrat lähtivät kostutetulla sienellä selvästi. Kiitos ja ylistys, ei ihan heti tarvi ruvetakaan pintoja vaihtamaan.