Jouluinventaariota osa 4, jouluruokaa tarjoo

Eilisestä elokuvanautinnosta kirjoitin (ei pelkoa, en spoilannut) auringonkukkablogiini, joten tänne voin nyt sitten jatkaa joulua. Loppiaiseen saakka, jos niikseen tulee.

Toki jouluruokien sydän, laatikot olivat jo hyvissä ajoin meillä valmiina pakastimessa, lanttu- ja porkkanalaatikko lähetysmyyjäisistä ja maksalaatikko poistomyynnistä. Makaronilaatikon ajattelin tehdä taas aattoaamuna uuniin karjalanpaistin seuraksi, ja niin teinkin. Muuten en ennättänyt joulun syömisiä suunnitella etukäteen (onneksi mulla on turvana juhlien aikataulutukset ja trahteerit muistiinpanoina vihkossani) ennen koulun loppumista, muuta kuin sen verran, että jätin miehen ratkaistavaksi, ostaako hän minulle tynnyrisilliä lasimestarin sillin tekoon vai tuoko valmista purkkisilliä. Olin tyytyväinen, että sain tynnyrisillit, ei niiden laittamiseen kauaa mene. Samalla laitoin kaljan mojumaan. Sitä tein tavallista isomman annoksen, koska viime jouluna se loppui kesken tapaninpäivän perhelounaalla anoppilassa. Ilokseni mies järjesti sillin lisäksi muutakin kalaherkkua joulupöytään. Aatonaattona hän savusti lohen takapihalla. Ja minä sain vihdoin ottaa käyttöön veljenpojan appivanhemmilta ostamani astiaston kalanmuotoisen tarjottimen.

Jo muutaman vuoden mallin mukaisesti katoin aattona ennen joulurauhan julistusta ruokapöytään astiat, leivän, rasvan ja juuston sekä kaljan. Ylläoleva kuva on vuodelta 2007, sillä tänäkään vuonna ei kenellekään tullut mieleen ottaa kuvaa kotona ruokapöydästä. Tänä vuonna sekä liinat, kukka että astiat olivat eriväriset kuin kuvassa. Siniset lasit kylläkin olivat pöydässä. En niitä juuri muolloin raaskikaan kattaa.

Ruuat sitten lastasin keittiötasolle, em. laatikoiden, kalojen, palapaistin ja pikkukinkun lisäksi kuumalla vedellä sulatetut pakasteherneet, vihersalaatti kastikkeineen, keitetyt perunat ja rosollin sijaan suosimani salaatti etikkapunajuurista, omenasta ja kermaviilistä. Mies ihaili värikästä kattausta, vaan eipä hoksattu sitä kuvaa napata...

Mies ehti kuin ehtikin kaupasta takaisin ennen joulurauhan julistusta, jotta päästiin aloittamaan ruokarukous ja syömään. (Evankeliumi kuultiin sitten myöhemmin kirkossa, sitä meillä ei ole kotona luettu. Ja tuo ruokarukouskin turhan harvoin.)

Syönnin jälkeen tein lopuista keitetyistä perunoista vielä perunasalaatin, sekaan pöydästä jääneitä herneitä, omenaa, sipulia ja maustekurkkua ja kermaviilikastike.

No, sitten nuo höppööset eli makooset. Pipareista olen jo ennemmin kirjoittanut ja kuvankin laittanut. Torttuja leivoin tänä vuonna ennen joulua vain yhdestä paketillisesta taikinalevyjä. Kauliten ne kaksi kertaa pidemmiksi niistä tulee kahden sijasta neljä torttua joka levystä. Hedelmäkakkuja en tee koskaan (ja pyrin niiden maisteluakin välttämään), mutta nyt tein tuliaisiksi kesäkurpitsakakkua niin anopille kuin siskoillenikin. Ennen joulua käytyämme kuoron kanssa laulamassa vanhuksille yksi kuorolaisistamme tarjosi meille rustaamansa kahvit ja antoi vielä ihastelemamme tyrnikakun reseptin matkaan. Sitä halusin sitten tehdä jouluksi. Yhdestä kakkupohjasta leikkaamalla sai pohjan kolmeen tyrnikakkuun, joista yksi syötiin aattona ja joulupäivänä oman väen kesken, toinen tapanina Tervolassa suvun voimin ja kolmas taas omalla porukalla uutena vuotena.
Kuva on Tervolan tyrnikakusta (päällä hillaa eli valokkeja ja tyrnejä sekä tyrnijauhetta), meidän lasten koristelemia pipareitakin näkyy samassa kattauksessa. Ja mummun virkattu enkeli.


Toki suklaatakin syötiin, kun saksalaiskaupasta sai simpukkasuklaata niin halvalla juuri ennen joulua. Ja yhden tryffelirasiankin olin jättänyt itselle, sen annoin luvan avata vasta kun viimeinenkin lapsista kotiutui jouluksi. Siihen saakka kansi oli maalarinteipillä teipattuna.

Sovelsin tyrnikakun ohjetta korvaamalla floravispin ja -vanillan laktoosittomalla kuohukermalla, nostin hivenen sokerin määrää ja lisäsin vanilliinisokeria, niin täydestä meni. Tässä minun versioni Kaisan risetistä:

2 prk maitorahkaa
2 x 2 dl kuohukermaa
1,5 dl sokeria (vanillan yms. kanssa ohjeessa oli 1 dl sokeria)
2 dl tyrnimehua
1-2 tl vanilliinisokeria
6 liivatelehteä (jotka ensin liotetaan kylmässä vedessä, puristetaan sitten vesi pois ja sulatetaan pieneen määrään kuumaa vettä)
+ viipale kakkupohjaa

Kaisan ohjeen mukaan olisi pitänyt vuorata vuoka (mikä tahansa, ei välttämättä irtopohjainen) muovikelmulla, kaataa ensin täyte siihen ja täytteen päälle kakkupohja, ja kumota sitten hyytynyt kakku tarjottimelle seur. päivänä. Minä en halunnut ruveta tuuskaamaan muovin kanssa. Epäekologista. Joten laitoin 1/3-viipalee kakkupohjaa irtopohjavuuan pohjalle (no, laitoin mä voipaperipalan pohjimmaiseksi) ja sitten täytteen. Kai täyte pienesti tarttui reunoihin, mutta se ei haitannut yhtään miestäni, joka pääsi nuolemaan vuuan reunuksen.

Tyrnimehu on kallista, mutta hyvää ja terveellistä! Yhdestä 8 €:n pullosta riitti kahteen ja puoleen kakkuun. Siihen uudenvuoden versioon maustoin osan täytteestä tyrnillä, osan luumumarmeladilla ja laitoin kerroksittain vuokaan. Hyvää oli sekin.