...mä missään vaalikaranteenissa ole ollut, muuten vain poissaoleva - toki osin myös vaalien takia. Eilinen sunnuntai meni tutulla tavalla aamusta iltaan vaalilautakunnassa äänestyspaikalla töröttäessä. Vaikka meillä onkin kaupunkimme pienin äänestysalue, niin kyllä puheenjohtajan vastuu painoi aivan nokko. Illalla kotiin palattuani tyrskin itkua väsymyksen takia, ja kenties myös tunnekuohujen takia.
Mutta vaikka jälkeenpäin väsymys valtasi totaalisesti ja vaikka se on tuntunut vielä tänäänkin, niin istuskelu ja jutustelu vaalipaikalla oli sinänsä mukavaa, leppoisaa ja välillä todella hauskaa. Kaikkein hauskin tapaus sattui iltapuolella, kun äänestysaikaa oli enää pari tuntia jäljellä. Äänestämään tuli paikallinen kuuluisuus, imitaattori, joka ilmoitti tulleensa presidenttiä tekemään. Sitten hän kertoi valitsevansa oman suosikkiehdokkaansa sen mukaan, ketä on paras imitoida. Vieressäni istunut varapuheenjohtaja kysyi, voisimmeko saada näytteet kustakin. Äänestäjä meni koppiin, ja sieltä kuului täysin tunnistettavalla ehdokkaan äänellä: "Äänestä minua, numero..." - vaan enpä nyt paljasta numeroa. Mutta sen verran paljastan, että sitten kuului vielä Niinistönkin nupinaa, mutta se ei ollut enää yhtä hauskaa, vaikka taidokasta sekin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti