Pakkaspyhäpäivä

Jaahampsista, vetskari on vieläkin ompelematta. Luin just veljentyttären Facebook-päivityksestä, että hänellä on sellainen "Tekeillä-lista". Mietin siinä itsekseni, että sellainen lista olisi hyvä olla olemassa. Mutta itselläni ei ole edes tekeillä vielä sellaista listaa...

Eilinen kokousreissu meni mukavasti, vaikka yhden johtokunnan jäsenen auto teki tenän kesken matkaa. Mutta Luojan lykky, se tapahtui huoltamon pihassa eikä tiettömällä taipaleella. Toinen johtokunnan jäsen kävi hakemassa matkalle jääneen ja kokous pääsi alkamaan vähän aiottua myöhemmin. Topakka puheenjohtaja kuitenkin naputteli sen jouhevasti, niin että paluumatkalle päästiin päivännäöllä. Ehdin hyvin piipahtaa tyttärelle viemässä vähän evästä ja postia. Ei päässyt kotiin käymään, kun harjoittelu on menossa, tänään yövuoro. Autoton ystävämme tuli kanssamme Raaheen, ystävän luo yöksi palatakseen kotipuoleen linjapiilillä tämän päivän mittaan. Niinpä tapasimme hänet vielä tänään kirkossakin, ja kirkkokahveilla annoin eilisen kokouksen pöytäkirjan hänelle luettavaksi ja allekirjoitettavaksi. Samalla sain yhdistyksen tilit annettua tarkastajalle. Ja jos hyvin käy, tänä iltana saan itse tarkastettavakseni piirin syyskokouksen pöytäkirjan.

Tänä aamuna totesin orkidean kuolleeksi. Mies kuitenkin kehotti jättämään vielä purkkiinsa, jos vaikka heräisi henkiin. Pelkäänpä, että tuoksupielikkinikin on hengetön. Ikkunasta huomasin, että yksi syreenin iso haara näyttäisi katkenneen lumen painosta. Hohhoijaa, vielä hetki pitäisi kaikkien jaksaa tätä talvea.

Kirjoitanpa lopuksi vielä yhdestä unenpätkästäkin. Kerroin aamulla miehelle, että nyt ne ho...ot ovat tulleet uniinikin. Siinä oli jokin mahdoton tehtävä -tyyppinen kilpailu, jossa oli mukana presidenttiehdokkaan puolisoa muistuttava mies. En koskaan päässyt seuraamaan, mitä kilpailussa tehtiin ja kuinka siinä kävi, kun eräs entinen esimieheni tuli tivaamaan minulta oppilasporukasta, että "Tuliko joku hepenissä? Näitkö jonkun tulevan hepenissä?" Minä pyysin vähän tarkempaa määrittelyä, kun omat oppilaani olivat kaikin naamiaisasuissa, ja sen takia jollakulla saattoi olla hepeniäkin päällä. Koskaan ei selvinnyt sekään, oliko kenties joltain varastettu hepeneitä, joita olisi pitänyt sitten tunnistaa. Vai oliko nimenomaan kielletty tulemasta kouluun pitseissä ja paljeteissa, vai minkä ihmeen takia mun olisi pitänyt kyylätä oppilaiden vaatteita. Tuolle löytyy sen verran taas todellisuuspohjaa, että pikkuiset rakkaat eskarioppilaamme tykkäävät pukeutua esiintymisasuihin, joita luokassa onkin aika mekosta, alkaen merirosvo- ja lohikäärmeasuista aina kuninkaisiin ja keijukaisiin.

Mitä tulee esimiehiin, minulla on taas nainen esimiehenä. Ja edelleen kaikki kohdalleni sattuneet naisesimiehet ovat olleet paljon mieluisampia kuin miespuoliset pomot. No, ne kaksi miespomoa ovat kumpikin sellaisia machotyyppisiä alfauroksia. Itse pärjäisin paremmin sellaisten miesten kanssa, joilta löytyy myös pehmeyttä ja empatiaa.