Viime kesänä siskon synttäreillä tapasin pitkästä aikaa pikkuserkkuni Maritan. Olimme toki sitä ennen löytäneet toisemme fb:sta. Sitä kautta Marita oli tullut tietämään harrastuksestani puuhailla kaikenlaista käsityötä lähetystyön hyväksi. Niinpä hän oli tuonut mukanaan minua varten mosselon, jossa oli mm. pussillinen täysiä tulitikkurasioita ja pari kolme vyyhtiä paksua villasekoitelankaa, sammaleenvihreää ja vaaleankellertävää. Muutaman tulitikkurasian koristelin jo joulumyyjäisiin (en löytänyt niistä kuvaa, taisi jäädä ottamatta), mutta paksujen lankojen kanssa mietin pitkään, mitä niistä tulee. Kokeilin virkata pienehkön terälehden ja testata pesukoneessa huopuisiko se. Siinä vaiheessa varmistuin, että lanka on sekoitetta, ei huopunut. Joten tossuidean hylkäsin. Tuo vihreä väri rohkaisi harkitsemaan lämmittävän neuleen tekoa viluiselle ystävälleni Norjaan. Vihreä on hänen lempivärinsä ja sointuu hänen silmiensä väriin. Liiviin lanka riittäisi varmasti, ties vaikka hihoihinkin. Vanhasta käsityökerholehdestä löysin ohjeen yhtenä kappaleena aloitettavasta liivistä. Toki jouduin tekemään mallitilkun ja laskeskelemaan oman silmukkamäärän.
Varmistaakseni langan riittävyyden otin mukaan sitä beigenkellertävääkin lankaa, eka kuvassa väri on liian keltainen. Puikot n:o 8 ostin ennen joulua, kun halusin kokeilla tuubihuivin tekoa. Yllättävän hyvin koko passasi tähän lankaan. Kuviota suunnittelin ruutupaperille, piti saada kymmenellä jaollinen kuvio, kun silmukkamäärä on 140. Koetin seiskaakin, mutta kymppi natsasi.
Tähän tikkuamiseen tulee hinku, tänäänkin on pitänyt saada istua kudin sylissä enne ja jälkeen kirkon. Eilen illalla aloitin takaosan neulomisen. Ajattelin tehdä rintojen kohdallekin tuota joustinneuletta. Hartioihin ajattelin laittaa sitten vielä keltaista kuviota, niin että keltainen jatkuu niskaan saakka.
Olen toki tietoinen sanonnasta, ettei keskeneräistä työtä kannata näyttää (ainakaan hmmm... kaikille) mutta hoksasin, että täytyyhän sitä keskeneräisestäkin olla näyttää todisteaineistoa, muutenhan tässä voisi vaikka fuskata, esitellä jonkun toisen valmiita töitä ;-)
Varmistaakseni langan riittävyyden otin mukaan sitä beigenkellertävääkin lankaa, eka kuvassa väri on liian keltainen. Puikot n:o 8 ostin ennen joulua, kun halusin kokeilla tuubihuivin tekoa. Yllättävän hyvin koko passasi tähän lankaan. Kuviota suunnittelin ruutupaperille, piti saada kymmenellä jaollinen kuvio, kun silmukkamäärä on 140. Koetin seiskaakin, mutta kymppi natsasi.
Tähän tikkuamiseen tulee hinku, tänäänkin on pitänyt saada istua kudin sylissä enne ja jälkeen kirkon. Eilen illalla aloitin takaosan neulomisen. Ajattelin tehdä rintojen kohdallekin tuota joustinneuletta. Hartioihin ajattelin laittaa sitten vielä keltaista kuviota, niin että keltainen jatkuu niskaan saakka.
Olen toki tietoinen sanonnasta, ettei keskeneräistä työtä kannata näyttää (ainakaan hmmm... kaikille) mutta hoksasin, että täytyyhän sitä keskeneräisestäkin olla näyttää todisteaineistoa, muutenhan tässä voisi vaikka fuskata, esitellä jonkun toisen valmiita töitä ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti